TUHLAAJAPOIKA ja -TYTTÖ PÄIHDEPALVELUISSA

Jalkautuva päihdetyö osana asiakaslähtöistä päihdetyötä

Lea Lemetyinen*

Tuhlaajapojan tarina ei ole menettänyt merkitystään. Se toimii edelleen oivallisena kuvauksena esim. päihteidenkäyttäjän elämästä. Siinä tarinassa on onnellinen loppu!

Päihdeongelmaiset ovat tämän maan hyljeksityin ja ihmisarvoa useimmin vailla oleva ryhmä. He eivät itse pysty puolustamaan oikeuksiaan ja liian usein yhteiskunta laiminlyö lainmukaista velvollisuuttaan heidän ihmisarvoisen elämänsä toteutumisen mahdollistamisesta.

Päihteidenkäytön vaikutukset kuitenkin leviävät laajemmalle kuin vain päihteiden käyttäjän omaan elämään. Päihteidenkäytön lisääntyminen vaikuttaa yhä enenevässä määrin perheiden ja lasten hyvinvointiin. Erityisesti naisten päihteiden käyttöön ja päihteiden käyttöön lapsiperheessä on aina liittynyt häpeä. Tämä häpeä vaikeuttaa perinteisen päihdetyön mahdollisuutta vaikuttaa näissä tilanteissa.

Tarvitaan erilaista päihdetyötä. Tarvitaan kantaaottavaa päihdetyötä, jossa työntekijät uskaltavat yhdessä, yli sektorirajojen, rohkeasti puolustaa päihteidenkäyttäjän ja hänen läheistensä oikeuksia hänen kanssaan/ puolestaan. Löytyykö meiltä tänä päivänä tällaista kansalaisrohkeutta ja mikä siihen motivoi?

Tarve päihdehuollon ja lapsiperheiden kanssa tehtävän muun työn kohtaamisesta on noussut esille monilla ammattilaisten foorumeilla. Päihteistä ja niihin liittyvistä ongelmista puhuminen ei ole Maritta Itäpuiston tutkimukseen osallistuneiden lapsuuttaan läpikäyvien mielestä tavallista. Päinvastoin sekä juovat vanhemmat että muut aikuiset pyrkivät aktiivisesti vaientamaan lasten kysymykset ja keskusteluyritykset. Aina myöskään pullo ja juominen eivät näy lasten silmien edessä. Yhteys juomisen ja oudon käytöksen välillä ei siis aina ole suoraviivainen ja selkeä ja selityksiä voidaan hakea monista suunnista.

Yhdistämällä asiakaslähtöinen päihdetyö ja perhetyö voidaan päihteiden käyttö ja sen vaikutukset perheessä ottaa puheeksi kaikkien perheenjäsenten, myös lasten, sekä muiden perheen verkostoon kuuluvien kanssa.

Asiakkaan voimavaroja ja vahvuuksia korostavalla työotteella tuetaan asiakkaan omaa osallisuutta muutokseen sekä omien pyrkimysten toteuttamista yhteisön arvokkaana ja tasavertaisena jäsenenä. Juha Siitonen on todennut, että jos osapuolet eivät usko saavuttavansa mitään, heidän kohtaamisensa on tyhjää ja merkityksetöntä, byrokraattista ja väsyttävää. Toiveikkuuden kokeminen ja positiivinen lataus tuovat innostuneisuutta, lisäävät voima-varoja ja antavat energiaa. Toivo siivittää yrittämään ja jatkamaan eteenpäin hankalien vaiheiden yli. Ihmisen kasvu mahdollistuu turvallisessa, rakentavassa ja dialogia mahdollistavassa ympäristössä.

Viranomaisverkostojen yhteistyön sujuminen on yksi oleellisimpia asioita kaikenmuotoisen sosiaalityön onnistumisessa ja tuloksellisuudessa. Stakesin Verkostotutkimus- ja kehittämisryhmässä toiminut Jukka Pyhäjoki näkee auttamistyön perustan olevan ihmiskäsityksessä ja kunnioittavassa kohtaamisessa, ei tekniikassa ja etäältä tehtävässä suorittamisessa. Erityisosaaminen ja ammattitaito antavat tukea ja turvaa työntekijälle ja helpottavat asiakkaan kohtaamista. Mitä enemmän auttamistyö erikoistuu, sitä enemmän syntyy rajoja joita on ylitettävä. Syntyy moniasiakkuutta, jolloin perheet ovat usean eri ammattilaisen työn kohteena yhtä aikaa. Tämä synnyttää tarpeen rajojen ylittämisiin ja yhteisiin kohtaamisiin, siis verkostopalavereihin. Peruskysymykseksi nousee kuinka nämä verkostopalaverit saadaan moniäänisiksi, toisia kuuleviksi ja kunnioittaviksi vastavuoroisen oppimisen foorumeiksi eli dialogisiksi kohtaamisiksi.

Ytyä perheeseen -hankkeen (2006-2008) yhtenä osatavoitteena on yhdessä kunnan peruspalvelutyöntekijöiden kanssa, arvioida ja kehittää jalkautuvaa päihdetyötä. Käytännössä jalkautuva päihdetyöntekijä toimii kunnan peruspalvelujen työntekijän työparina päihde-osaamista vaativissa tilanteissa esim. perhetyössä, terveyskeskuksessa, sosiaalitoimistossa, työterveyshuollossa, perheneuvolassa, päiväkodissa, jne.

Päihdetyöntekijä voi osallistua päihdeasiantuntijana esim. hoitoneuvotteluihin ja verkostokokouksiin, joissa hän voi toimia myös vetäjänä ja joita hän voi tarvittaessa kutsua kokoon. Tutuksi tulleen jalkautuvan työntekijän tavoittaa helposti tilanteisiin, jotka vaativat päihdetyön konsultaatiota, koulutusta sekä työnohjausta. Keskeistä on tehdä työpariotteella verkostoituvaa ja etsivää päihdetyötä. Päihdepalvelujen viemisellä syrjäalueille jalkautuvan työn keinoin voidaan taata kansalaisten tasa-arvo ja yhtäläiset oikeudet palveluihin nähden. Oikea-aikaisella, oikeanlaisella ja yksilöllisellä asiakastyöllä saadaan nopeammin ja pysyvämpiä toivottuja tuloksia, mikä on osaltaan vaikuttamassa jalkautuvan päihdetyön kustannustehokkuuteen.

Uusi työmuoto haastaa esim. A-klinikoiden työntekijöitä jalkautumaan päihteidenkäyttäjän ja hänen perheensä luo. Kunnan peruspalvelutyöntekijöiden haasteena on kutsua päihdetyöntekijä työparityöhön päihdetyön osaamista vaativiin tilanteisiin! Työntekijöiltä työmuoto vaatii oman osaamisen riittävää arvostamista, rohkeutta ja uskaltautumista läpinäkyvään työhön. Päättäjiltä työparityön resurssointi vaatii uskoa aikaansaatavaan tulokseen, rohkeutta ottaa riskejä. On nähtävä ero siinä, että vaikka työ tehdään halvemmalla yhdellä työntekijällä, on pidemmällä tähtäimellä myös taloudellisesti hyödyllisempää tarvittaessa panostaa resursseja (rahaa) kahteen työntekijään ja saada nopeammin toivottuja tuloksia.

Kunnallisvaalit lähestyvät. Kun tuhlaajapoika tekee päätöksen oman elämänsä suunnan muuttamisesta, onko hänellä silloin tukenaan hyväksyvät, ymmärtävät ja ”juhlien järjestämiseksi vasikan teurastavat vanhemmat”? Päihdeongelman poistamiseksi ei huonolaatuisella päihdetyöllä voida perustella päihdetyön lopettamista vaan työmenetelmien muuttamista ja työn vaativuuden mukaista resurssointia, valmiuksia satsata rahaa avotyöhön laitostyön ohella ja vaihtoehtona.

* Kirjoittaja on Ytyä perheeseen -hankkeen koordinaattori Mainiemen kuntoutuskeskuksen päihdetyön kehittämisyksiköstä. » Lue lisää

Lähteet:

Itäpuisto, M. 2005. Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta. Kuopion yliopiston julkaisuja E. yhteiskuntatieteet 124. Kuopio: Kuopion yliopisto.

Lemetyinen, L. 2007. Jalkautuva päihdetyö – kansalais- ja aluelähtöisiä jalkautettuja  palveluja asiakkaiden areenalla. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan ylempi AMK-  tutkinto. Sosiaalialan koulutusohjelma. Seinäjoki: Seinäjoen ammattikorkeakoulu. » Lue lisää

Pyhäjoki, J. 2005. Dialogisuus auttamistyön verkostoissa. Artikkeli teoksessa Voimaa perhetyöhön. Reijonen, M. (toim.) 2005. Jyväskylä: PS-kustannus.

Siitonen, J.1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Akateeminen väitöskirja. Kasvatustieteen tiedekunta. Oulu: Oulun yliopisto.