*Anne Stormbom

Ihminen tarvitsee ihmistä tullakseen ihmiseksi, kasvaakseen omaksi itsekseen. Hän tarvitsee toista peiliksi itselleen, ja kanssaihmisiltä saamansa palautteen kautta hän oppii tuntemaan itsensä, tunteensa sekä tapansa toimia, miten olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Pieni ihmisvauva on täysin riippuvainen saamastaan hoivasta ja huolenpidosta. Vastasyntyneellä on perimän kautta tietty valmius ja kapasiteetti, mutta monella tapaa hän on vielä alkio, jossa on vasta idullaan mahdollisuutena yksilön aiheet.

Viime vuosikymmenien tutkimustyö on lisännyt tietoisuuttamme vauvoista, varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen vaikutuksesta vauvan kehitykseen. Pieni vastasyntynyt tarvitsee äidin säätelyä ravinnon saannin, unen ja rauhoittumisen sekä lämmön säätelyssä. Äiti auttaa häntä sydämen sykkeen ja verenpaineen säätelyssä sekä vastustuskyvyn kehittämisessä. Kosketus ja rauhoittava syli tasoittaa vauvan stressihormonien tuotantoa. Näiden ruumiin perustoimintojen lisäksi vauva tarvitsee äidin apua myös tunnetilojen säätelyssä; lohdutusta itkuun, rauhoitusta jännitystiloihin sekä houkutusta virikkeiseen yhdessäoloon.

Parhaassa tapauksessa äidin ja vauvan yhdessäolo on mielihyvän ja ilon täyttämää vuorovaikutusta, josta molemmat nauttivat. Äiti on virittynyt havaitsemaan vauvan tunnetiloja, tulkitsee vauvan tarpeita oikein ja vastaa niihin riittävän nopeasti. Vauva taas palkitsee äidin hoivan vastavuoroisesti syömällä hyvin, säännöllisellä unirytmillä ja vireällä, tyytyväisellä seurustelulla.

Aina eivät asiat suju näin onnellisesti. Varhaisen vuorovaikutuksen laatu riippuu sekä äidin että vauvan kyvystä vastata toisen aloitteisiin tyydyttävällä tavalla.

Äidin päihteiden käyttö vaikuttaa monella tavalla siihen, millaiseksi vuorovaikutus vauvan kanssa muodostuu. Usein julkisuudessa käydyissä keskusteluissa keskitytään ainekeskeisesti niihin vaurioihin, mitä äidin raskauden aikainen päihteiden käyttö aiheuttaa suoraan sikiölle. Vähemmän puhutaan siitä, mitä välillisesti tapahtuu vuorovaikutuksen kautta. Vaikka vauvalla ei todettaisikaan mitään pysyvämpiä vaurioita raskausaikaisen altistuksen seurauksena, hän voi syntyä vieroitusoireisena, jolloin hänen hoivaamisensa on äidin kannalta hankalaa. Vauva on usein vaikeasti rauhoitettava, hänellä on mahdollisesti syömisvaikeuksia, hän on vaikeasti tulkittava, itkee paljon, on yliherkkä ärsykkeille.

Toisaalta äidin omat vieroitusoireet tai jatkuva päihteiden käyttö ja näistä johtuva ailahtelevuus ja huonovointisuus voi estää häntä herkistymästä vauvan viesteille, tulkitsemasta niitä oikein ja jaksamasta vastata vauvan tarpeisiin. Ongelmalliseen elämäntilanteeseen liittyvät huolet täyttävät äidin mielen, eikä hän kykene olemaan emotionaalisesti läsnä vauvalle, ei tunne iloa vauvasta, vaan suorittaa äitiyttä mekaanisesti.

Äidin vaikeus havaita vauvan tunnetiloja ja säädellä niitä johtaa siihen, ettei myöskään vauva sitä opi. Kun vauvan viestejä havaitaan ja niihin vastataan riittävän oikein, hoivasta tulee vauvalle ennustettavaa ja hänelle muodostuu ”sisäisiä työmalleja” siitä, mitä odottaa toisilta vuorovaikutuksessa. Näin hän oppii vähitellen myös itse säätelemään omia tunnetilojaan ja kestämään niitä.

Ilman tällaista ennustettavuutta ja vauvan tarpeille herkistymistä vauva ei kykene kiinnittymään turvallisesti hoivaajaansa ja hänellä on usein myöhemminkin elämässään vaikeuksia kestää tunteitaan tai käsitellä niitä.

Viimeisen vuosikymmenen aikana aivotutkimus on kehittynyt huimasti ja sitä kautta tiedämme enemmän myös vauvan aivojen kehittymisestä. Ensimmäisen elinvuoden aikana vauvan aivot kasvavat painoltaan yli kaksinkertaiseksi. Vauvalla on syntyessään alkeelliset, elimistön toimintaa säätelevät aivot, joista aivorunko ja aistimiseen ja liikkumiseen liittyvä aivokuori toimivat aktiivisimmin. Sen sijaan tunteiden kokemiseen ja tunnistamiseen sekä hallintaan liittyvät osat, ns. sosiaaliset aivot, ovat vasta kehittymässä ja ne alkavat kypsyä vasta taaperoiässä. Vauva ei voi kuitenkaan yksin kehittää tätä otsalohkon etuosan aivokuorta, vaan se tapahtuu mielihyvää tuottavan vuorovaikutuksen avulla. Ilman tällaista tyydyttävää vuorovaikutusta ei aivojen sosiaalisuuteen ja itsesäätelyn kykyyn liittyvä aivojen osa kehity, vaan pahimmassa tapauksessa tilalle jää todellinen musta aukko, kuten romanialaisten orpokotien lasten tutkimuksissa on voitu todeta.

Jotta vauva siis kehittyisi empaattiseksi, tunteitaan käsittelemään pystyväksi yksilöksi, on hänen ensimmäisten elinvuosiensa hoivalla ja varhaisella vuorovaikutuksella siinä oleellinen merkitys. Mikäli äidin omat voimavarat ja kyvyt ovat puutteelliset, hän tarvitsee paljon kannattelua ja tukea tyydyttävän ja vauvan kehitystä tukevan suhteen luomisessa vauvaansa. Äiti tarvitsee syliä jaksaakseen olla turvallisena sylinä vauvalleen.


----
*Anne Stormbom on Turun ensikoti Pinjan ja avopalveluyksikkö Olivian johtaja.

Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni –projektin päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä tarjotaan lapsiperheiden tarpeisiin räätälöityä päihdekuntoutusta.

Toimintayksiköissä yhdistetään kuntoutuksen kokonaisuudeksi päihdekuntoutus ja varhaisen vuorovaikutussuhteen hoito ja vanhemmuuden tukeminen. Odottavat äidit pyritään saamaan kuntoutuksen piiriin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jo raskausaikana. Raskauden aikaisen työskentelyn avulla ehkäistään sikiövaurioita ja valmistaudutaan vanhemmuuteen sekä vauvan syntymään.

Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmien hoitoon erikoistuneita yksiköitä on Helsingissä, Turussa, Espoossa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Kokkolassa ja Rovaniemellä.