– oikeudellinen näkökulma

Vaikka perusoikeuksien suoja kuuluu ihmisyksilölle syntymästä kuolemaan saakka, ihmisarvon loukkaamattomuus koskee myös niitä tilanteita, joissa ei ole vielä syntynyttä yksilöä. Perustuslain 7 § sisältää oikeuden elämään sekä oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Henkilökohtaisen vapauden suojalla tarkoitetaan yksilön fyysisen vapauden, hänen tahdonvapautensa sekä itsemääräämisoi­keutensa suojelemista.

Henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja merkitsee suo­jaa henkilöön käypiä tarkastuksia ja pakolla toteuttavia lääkä­rintarkastuksia vastaan. Tämä liittyy sa­malla 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan. Yksityiselämän piirin suoja sisältää oikeuden määrätä itsestään ja ruumistaan. Kyse on itsemääräämisoikeudesta, oikeudesta määrätä itsestään ja kehostaan. Itsemääräämisoikeus liittyy perustuslain 7 §:ään, joka sisältää jokaisen oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.

Perustuslain 19 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Lisäksi 22 §:n velvoittamana julkisen vallan on turvatta perusoikeuksien toteutuminen mm. riittävien taloudellisten voimavarojen avulla.

Suomen lainsäädännön mukaan sikiö saa suojaa raskaana olevan naisen kautta. Sikiö ei ole lapsi, vaan potentiaalinen lapsi, eikä siten itsenäinen perusoikeuksien subjekti. Kyse onkin raskaana olevan naisen oikeusturvasta ja perusoikeuksista. Raskaana olevan naisen ja samalla sikiön tulee saada riittävät ja asianmukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.

Lainsäädäntö, jossa sikiön etu ja suoja turvataan ja samalla loukataan raskaana olevan naisen perustuslakiin kirjattuja oikeuksia – oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, oikeus itsemääräämiseen ja oikeus yksityiselämän suojaan - on perustuslain vastainen.

(Raskaanakin olevaa) naista voidaan hoitaa vastoin hänen tahtoaan, mikäli lakiin sisältyy tähän valtuutus. Tahdon vastainen hoito on mahdollista, mikäli naisen oma sairaus, kehitysvammaisuus tai päihteiden käyttö ja siihen liittyvä hoidon tarve ovat olemassa. Esim. päihdehuoltolaissa edellytyksenä ovat terveysvaara tai väkivaltaisuus. Raskaudella voi olla merkitystä arvioitaessa sitä, vaarantuuko naisen oma terveys.

Raskaana olevan naisen ja samalla sikiön hyvinvointi on turvattava riittävillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla. Raskaana olevat naiset, jotka eivät kykene pitämään huolta itsestään, tarvitsevat hoitoa, hoivaa ja huolenpitoa.

Oikeustieteen tohtori, varatuomari Irma Pahlman