*Jenni Helenius & Seppo Soine-Rajanummi
Useiden suomalaisten tutkimusten mukaan monet vanhemmat olettavat perheen nuoren käyttävän vähemmän alkoholia kuin nuori todellisuudessa käyttää. Äskettäin julkaistu MLL:n ja Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen 7. luokkalaisille ja heidän vanhemmilleen toteuttama tutkimus tuotti samansuuntaisia tuloksia.
Oman nuoren päihdekokeiluja ei koeta ajankohtaiseksi, mutta yleisellä tasolla nuoret juovat vanhempien mielestä liikaa ja alkoholin saanti on liian helppoa. Huolestuttavaa on, että tutkimuksen mukaan 7. luokkalaiset nuoret eivät juuri keskustele vanhempiensa kanssa päihteisiin liittyvistä asioista. Vanhemmat eivät ole huolissaan nuortensa lähitulevaisuuden mahdollisista päihdekokeiluista. Silti he haluaisivat, että alkoholin myynnin valvontaa tehostettaisiin. Samalla herää kysymys, siirretäänkö vastuuta nuoren päihdekokeiluista kodin ulkopuolelle? Vai halutaanko huolellisesti varmistaa, ettei nuori saa alkoholia kotoa eikä kaupungilta?
Monet nuoret saavat alkoholia vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. MLL:n ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa useat 7. luokkalaiset kertoivat kokeilleensa alkoholia kotonaan. Olipa kyse alkoholin ottamisesta salaa tai valvotusti vanhempien kanssa, koti välittää nuorelle alkoholiasenteita. Alkoholin antaminen alle 18 -vuotiaalle on rikos, mutta vanhemmat eivät pidä asiaa niin vakavana. Ajattelutapa kertoo ajan ja kulttuurin alkoholimyönteisyydestä. Kokeileminen liitetään nuoruuteen kuuluvaksi, mutta tarvitseeko sen kuulua? Ja pitääkö vanhempien tukea tätä trendiä?
Kodin esimerkit vaikuttavat. Nuoren päihdekasvatus onkin paljon vaikeampaa, jos vanhemmat tekevät toisin kuin puhuvat. Ilmiö on laajempi kuin pelkkä ”saako nuori juoda vai ei” -asetelma. Vanhempien kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten ja missä tilanteissa he itse käyttävät tai eivät käytä alkoholia. Tarjotaanko kodin juhlissa itsestään selvästi alkoholia? Kuuluuko alkoholi esimerkiksi rippijuhliin tai jouluun? Jos alkoholia tarjotaan aikuisille, onko kyse kohtuullisesta vai humalahakuisesta käytöstä? Vanhempien kannattaa myös harkita, jättävätkö kodin kesäviikonloppuisin teini-ikäisten mahdolliseksi bilepaikaksi. Onhan vaihtoehtona perheen yhteinen viikonloppu. Vaikka nuori sitä vastustaisikin, vanhemmat päättävät.
Päihdekasvatus ei ole muusta elämästä irrallinen asia. Vanhempien tehtävä on tutustuttaa nuoret kotia ympäröivään maailmaan ja ohjata heitä toimimaan siinä. Yhtä tärkeää on, että vanhemmat ohjaavat lastaan kriittisyyteen terveyttä ja hyvinvointia vaarantavien elämäntapojen suhteen. Tutkimuksen mukaan 7. luokkalaisten vanhemmat ovat valmiita auttamaan nuorta koulunkäyntiin liittyvissä pulmissa ja ovat kiinnostuneita oman nuorensa tulevaisuudesta. Kiinnostus tulisi suunnata myös nuoren vapaa-aikaan. Vähiten alkoholia olivat kokeilleet ne nuoret, joiden vanhemmat tiesivät, missä nuoret viettävät vapaa-aikansa. Yhteisen ajan viettäminen on tärkeää, samoin se, että vanhemmat tuntevat nuorensa kavereita ja näiden vanhempia.
Nuoren elämässä mukana oleminen on vanhempien ja lähiympäristön aikuisten asia. Nuori tarvitsee aikaa ja tilaa kriittiselle mielipiteenmuodostukselle ja omille valinnoille. Kulttuuri ohjaa nuoria alkoholikokeiluihin. Siksi alkoholista tulee puhua nuoren kanssa, mieluiten jo ennen kuin kokeiluja on tapahtunut. Käytännössä nuoren kanssa voi laatia sääntöjä ja pitää niistä kiinni. Tämä vaatii kasvattajilta viitseliäisyyttä, mutta on varmasti sen arvoista.
* Kirjoittajat työskentelevät Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ehkäisevän päihdetyön hankkeessa (2006–2010), joka seuraa 400 oppilaan ikäluokkaa ja heidän vanhempiaan 6.-9.vuosiluokilla. Hanke toimii koulussa ja lähiyhteisöissä Kirkkonummella, Mikkelissä, Mustasaaressa ja Vaasassa. Tavoitteena on ehkäistä ja myöhentää nuorten päihdekokeiluja sekä tuottaa toimintamalleja ehkäisevään päihdetyöhön. Lue lisää www.mll.fi/kasvattajille/ept/