Mitä tapahtui Brenda Houselle?
– Naisten päihdekuntoutus Edinburghissa
Salla Sariola*
Brenda House oli Aberlour Child Care Trust -säätion palvelu skotlantilaisille ja Edinburghilaisille naisille ja heidän alle 12-vuotiaille lapsilleen tarkoitettu päihdekuntoutuspalvelu Edinburghissa, Skotlannissa.
Glasgowssa naisten päihdeongelma on niin suuri, että Glasgowlaisille naisille on oma palvelunsa mutta tätä lukuunottamatta Brenda House oli ainoa perheille suunnattu päihdekuntoutus Skotlannissa.
Noin puolet Skotlantilaisista päihderiippuvaisista on naisia, kun Suomessa vastaava osuus oli vuonna 2004 noin 30%. Naisten päihteidenkayttö herättää tunteita, erityisesti äitiyden roolin kautta. Suomen mediassa esiintyy aika-ajoin keskustelua päihderiippuvaisten naisten pakkohoidosta, mutta Skotlannissa tämä on ollut harvoin esillä. Lapsen etu on kuitenkin Skotlannissakin keskustelun keskiössä: naisten omaa ääntä kuulee harvoin. Tätä vasten kirjoitin gradun Brenda Housesta ja naisten päihteidenkäytostä vuonna 2003, ja olin keikkatyöntekijänä Brenda Housessa 3 vuotta.
Sosiaalipoliittiset ratkaisut vaihtelevat Skotlannissa kunnittain: eri alueet voivat itse määritellä käytäntönsa. Esimerkiksi Glasgowssa, Skotlannin suurimmassa kaupungissa, on pyritty toteuttamaan väliintuloja ennen kuin ongelmat kärjistyvät, kun taas varhainen väliintulo ei ole ollut käytäntönä Edinburghissa. Usein Brenda Houseen tullessaan naisilla oli useita lapsia, jotka olivat harvoin alle vuoden vanhoja. Päihteitä käyttävien naisten ja heidän lastensa hoidossa varhainen vuorovaikutus ei ole Skotlannissa ollut yhtä esillä kuin Suomessa.
Suurin osa Brenda Houseen tulleista naisista oli aloittanut päihteidenkäytön nuorena, 11-13 vuoden iässä kannabiksella, joka johti pian heroiinin käyttöön. Muutamat aloittivat suoraan heroiinilla. Päihteidenkäyttö oli aluksi jännittävää, viihdyttävää ja lievitti pahaa oloa, mutta ajan myötä johti riippuvuuteen. Suurin osa naisista ei ollut käynyt koulua loppuun. Naisten perhetaustoissa oli työttömyyttä, väkivaltaa, köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä, ja usein päihteidenkäyttö oli itsehoitoa näille kokemuksille. Yhden naisen tytär oli päihderiippuvainen viidennessä sukupolvessa. Päihteidenkäyttö jatkui kaaottisena elämäntapana näytellen isoa osaa elämässä. Lasten syntyminen oli osa tätä prosessia.
Päihteidenkäyttajistä on negatiivinen stereotypia, jonka mukaan he ovat edesvastuuttomia ja huonoja vanhempia. Vastoin tätä mielikuvaa naiset, joita tutkin, pystyivät tasapainoilemaan lastensa ja riippuvuutensa kanssa niin kauan kuin päihteitä oli helposti saatavilla ja he saivat läheisiltään tukea lastenhoitoon. Usein jokin ulkoinen tekijä, kuten perheenjäsenen kuolema, vankilatuomio, parisuhdekriisi, lasten huostaanotto tmv. järkytti tätä tasapainoa, jolloin päihteidenkäyttö muuttui niin kaaootiseksi, ettei se enää pysynyt hallinnassa. Viimeistään tällöin sosiaalihuolto puuttui perheen arkeen ja naiset ohjattiin hoitoon.
Brenda Housessa naiset saivat metadoni-vieroitusta ja osallistuivat yhteisöllisiin kuntoutusryhmiin päivittäin. Tutkimukseni mukaan noin 25% naisista asuivat Brenda Housessa yli puoli vuotta, mutta pitkäaikaista seurantaa Brenda Housen toimintaan ei oltu sisällytetty.
Kuntoutumisprosessissa äitiydellä oli iso osa. Naisilla oli harvoin muuta pohjaa uuden identiteetin rakennuspaloiksi kuin äitiys, sillä he olivat aloittaneet päihteidenkäytön nuorina ja ihmissuhteet päihteeettömiin ystäviin olivat kariutuneet. Ne naiset, jotka omaksuivat äitiyden uudeksi identiteetikseen kuntoutuivat paremmin kuin ne, jotka eivät. Kuntoutuminen oli henkilökohtainen prosessi, jota ei voinut ennalta määritellä; kuntoutuminen riippui naisen omasta tilanteesta, tukiverkosta, motivaatiosta jne.
Menneiden hyväksikäytön kokemusten näkeminen osana sitä, miksi päihteidenkäyttö oli ylipäänsä alkanut oli myös osa prosessia, jos vaikka kaikki naiset eivät vielä olleetkaan valmiita terapeuttisesti käsittelemään tätä.
Kokemusteni ja tutkimukseni perusteella haluan painottaa sitä, että naisten erityisyys päihdehuollossa tulisi huomioida edelleen. Ei kuitenkaan yksinomaan äiteinä, mutta myös naisina ja yksilöinä.
Keväällä 2007 Aberlour Child Care Trust päätti, ettei Brenda Housen rahoitusta jatketa rahoituksen puutteesta johtuen ja heinäkuussa talo suljettiin. Kuin viittauksena Brenda Housen ja naisten tuliseen menneisyyteen, Brenda House tuhopoltettiin elokuussa 2007. Tekijää ei tiedetä.
----
* Salla Sariola on kirjoittanut väitöskirjan Edinburghin yliopistossa ja työskentelee tutkijana Durhamin yliopistossa. Hän on tutkinut mm. päihderiippuvaisia naisia Suomessa ja Skotlannissa, seksityöntekijöitä Intiassa, ja tällä hetkella tutkii lääketieteellisiä ihmiskokeita Sri Lankalla.