Miten lasten tilannetta voitaisiin parantaa?

Sirpa Taskinen Toukokuu 2007

 
Lastensuojelun korkealle nousseet asiakasmäärät ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä mitä voidaan tehdä lasten pahoinvoinnin estämiseksi.

On selvää, että vanhemmilla on päävastuu lastensa kasvatuksesta, ja vanhempia on helppo syyllistää. Lapsen kehitys on kuitenkin monimutkainen tapahtuma, johon vaikuttavat perhetaustan lisäksi lapsen rakenne ja persoonallisuus, lähiympäristö ja koko kulttuuri. Lapsen kehitysedellytykset voidaan kiteyttää kolmeen keskeiseen tekijään:

1. Perushoiva ja huolenpito (ruoka, lepo, vaatetus, terveydenhoito, turvallinen kasvuympäristö).
2. Vuorovaikutus (puhe ja muu kommunikaatio, sosiaalistaminen kulttuuriseen perintöön ja normeihin).
3.Hyväksyntä (ymmärretyksi tuleminen, psykologinen "olemassaolo-oikeus").

Olemme tottuneet uskomaan, että useimmissa perheissä ainakin perusasiat olisivat kunnossa. Tutkimukset kertovat kuitenkin lastentarhalasten hoidon puutteista, koululaisten nälkäisyydestä maanantaisin ja riittämättömästä nukkumisesta. Oikeutetusti kasvatukseen perätään "rajoja ja rakkautta", joiden tiedetään usein puuttuvan huonosti voivien nuorten perheistä. Nykyisin puhutaan paljon varhaisesta puuttumisesta, ja se on erittäin tervetullutta. Toisin kuin usein pelätään, ihmiset yleensä arvostavat sitä, että asioista puhutaan suoraan niiden oikeilla nimillä. Edellytyksenä on, että keskustelut ja toimenpiteet tapahtuvat kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla, ja että ihmiset kokevat saavansa niistä tukea.

Samalla kun lapsiin panostetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin historiassa, jotain tärkeää näyttää myös unohtuneen. Aikaisemmin vanhemmat saivat omilta vanhemmiltaan, suvultaan ja lähiyhteisöltään tietoa ja tukea.. Tämän päivän naapureiden vaatimus on aivan liian usein, etteivät lapset saa näkyä eivätkä kuulua. Media pullistelee väkivaltaa, joka hämärtää lasten käsityksen oikeasta ja väärästä. Kunnat säästävät lasten päivähoidosta, koulutusmäärärahoista ja palveluista eikä valtio ole hyvittänyt leikkaamiaan lapsiperheiden etuuksia. Alkoholin lisääntynyt saatavuus näkyy ikävällä tavalla monien lasten elämässä. 

Sosiaalipoliittisia johtopäätöksiä voidaan tehdä sekä normitasolla, tulonsiirtojen osalta että palveluissa. Alkoholiverotusta tulisi kiristää. Työllisyyden parantamisen ja tulonsiirtojen avulla tulisi turvata lapsiperheiden taloudellinen selviytyminen. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen mahdollistaisi sen, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa lapsilleen. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi olisi parannettava lasten ja nuorten arkea päivähoidossa ja koulussa. Vanhemmat tarvitsisivat konkreettista valmennusta ja tukea vanhempana toimimiseen. Päihdeperheiden kanssa tehtävä perhetyö on hyvä esimerkki lapsen kannalta positiivisesta interventiosta.

Tietoa löytyy, nyt on tekojen aika!


Fil.tri Sirpa Taskinen