Janne Takala


Lasisen lapsuuden toiminta pyritään suunnittelemaan havaittujen tarpeiden mukaan muun muassa yhteistyöverkostoissa esitettyihin toiveisiin tai Lasinen lapsuus -toiminnan itsensä tekemiin selvityksiin pohjautuen. Alkuvuonna 2010 olemme selvittäneet lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten kokemuksia sellaisten lasten kohtaamisesta, joiden kotona he arvelevat käytettävän lapsen kannalta haitallisessa määrin päihteitä. Kysyimme ammattilaisilta tällaisten lasten kohtaamisen yleisyydestä, ongelmien havaitsemisesta, lapsen auttamisen tavoista ja haasteista, sekä toiveista tueksi asian parissa työskentelyn helpottamiseksi.

Kyselymme tavoitti tammi-helmikuun aikana runsaat 1600 vastaajaa. Vain alle kolmasosa heistä tohti arvioida, ettei ole edellisen vuoden aikana tavannut työssään yhtäkään lasta, jonka kotona käytetään liikaa päihteitä. Valtaosa kohtaa tällaisia lapsia. Miltei puolet oli päätellyt kodin ongelmat lapsen oireiden perustella. Vanhempien päihteidenkäyttöön viitanneet oireet liittyivät useimmiten lapsesta välittyneeseen vaikutelmaan (hermostuneisuus, levottomuus, aistittava turvattomuuden tunne), mutta myös fyysisiin merkkeihin (hoitamattomuus) ja toimintaan (aggressiivisuus, kiusaaminen ym.). Myönteisenä voidaan pitää sitä, että miltei kolmannes päätelmistä perustui lapsen kertomaan – myönteistä siksi, että turvalliset kodin ulkopuoliset aikuiskontaktit ovat vanhempien juomisesta kärsivälle lapselle erittäin arvokkaita.

Reilusti yli 90 % kertoi auttaneensa viimeksi tapaamaansa päihteiden käytöstä kärsiväksi arviomaansa lasta. Luku on ilahduttava, sillä asian esiinottaminen muiden auttajatahojen, vanhempien tai lapsen itsensä kanssa on harvalle työntekijälle helppo ja rutiininomainen toimenpide: Vain joka kuudennella vastaajista oli arvionsa mukaan riittävästi tietoa vanhempien päihteidenkäytöstä kärsivien lasten auttamisesta. Ammattilaisten yleisimmät reagoimistavat olivat keskusteleminen työtovereiden ja lapsen vanhempien kanssa. Asiaan puuttumisen tuloksia vastaajat pitivät lasten ja perheiden kannalta myönteisinä; ainoastaan 2-3 % katsoi tilanteen pahentuneen puuttumisen johdosta.

Alustavat tulokset ovat kiinnostavia. Lasten kanssa työskentelevät henkilöt ovat kyselymme valossa pääsääntöisesti motivoituneita kehittämään itseään hieman vieraaksi, mutta tärkeäksi koetussa osassa työtään. Lasinen lapsuus – toiminta analysoi vastausaineiston tarkemmin vuoden 2010 mittaan. Tulokset antavat meille ja toivottavasti myös muille toimijoille ideoita siitä, miten voimme tukea lapsia kohtaavia ammattilaisia heidän jokapäiväisessä työssään.

Lasinen lapsuus kiittää selvityksen mahdollistamisesta niitä useita ammattijärjestöjä, jotka auttoivat meitä tavoittamaan lasten kanssa työtä tekevät ammattiryhmät.