Nuoret haluavat puhua omalla tavallaan - Poikien Puhelimessa heitä kuullaan

Joonas Kekkonen*

Poikien Puhelin on Väestöliiton alle kaksikymmenvuotiaille nuorille miehille tarkoitettu auttava puhelin. Palvelu neuvoo nuoria miehiä ja poikia joka arkipäivä kello 13–18. Päätarkoitus on tukea poikien kasvua onnellisiksi ja ehjiksi miehiksi sekä tavoittaa etenkin syrjäytymisriskissä olevat nuoret miehet nopeasti, herkästi ja ajoissa. Puhelimeen soitetaan noin 22 000 puhelua vuodessa.

Poikien Puhelin on Suomen ainoa vain pojille ja nuorille miehille suunnattu puhelinpalvelu, joka tarjoaa aikuisen miespuoleisen ammattilaisen aikaa ja mahdollisuutta käydä nimettömänä luottamuksellisia keskusteluja. Pääosin keskustelut ovat koskeneet niitä aiheita, jotka nuoret kokevat liian vaikeiksi, häpeällisiksi tai pelottaviksi lähipiirinsä kanssa keskusteltaviksi. Aiheita ei kuitenkaan ole rajattu.

Palvelussa vastaajina on koulutettuja ammattilaisia ja palvelu keskittää osaamisen yhteen pisteeseen josta sitä voidaan jakaa sujuvasti koko maahan. Saavuttamiinsa asiakasmääriin nähden palvelu on kustannuksiltaan erittäin halpa. Väestöliitto kerää Poikien Puhelimen avulla tietoa pojista ja nuorista miehistä – siitä mikä heille on tärkeää ja mistä tiedosta he ehkä muuten jäisivät paitsi. Kertyvästä informaatiosta kyetään kuulemaan heikkoja signaaleja siitä, mitä nuoret ajattelevat elämästään ja mitkä asiat nuorison keskuudessa ovat seuraavaksi nousemassa esiin.

Miten nuoret kohdataan?

Pojilla kuten miehilläkin on oma tapansa puhua. He haluavat puhua mutta eivät suostu tai kykene puhumaan sovinnaisin tavoin. Keskusteluissa käytetään elementteinä kuuntelemista, suoraa puhetta, todellisuuden tuomista tarinoihin ja tarinan muuttamista. Jos nuori soittaa auttavaan puhelimeen, hänellä on asiaa. Silloinkin kun hän huutaa, toistaa samaa asiaa pakkomielteisesti kymmenen kertaa viikossa tai pilkkaa vastaajaa armotta. Nuori on ojentanut kätensä – uskaltanut! Silloin on syytä kuunnella.

Nuoret soittajat eivät käytännössä koskaan kerro kaikkea itsestään tai aiheesta, josta haluavat puhua. Usein he valehtelevat minkä ehtivät. Tämä on tervettä ja normaalia. On pelkästään hyödyllistä, että haavoittuva nuori osaa suojautua tarinoiden taakse puhuessaan tuntemattoman ihmisen kanssa.

Poikien Puhelimessa ei voida tietää, mikä nuorten kertomuksissa on todellista ja mikä keksittyä. Nuori kohdataan kuin hän puhuisi totta. Nuorelle on joka tapauksessa tärkeä kuulla ammattilaisen mielipide. Soitossa voi olla kyse silkasta uteliaisuudesta. Televisiossa tai kavereille on voinut tapahtua jotain, mistä nuori iskee juttua. Tai sitten isompien poikien jutut mietityttävät.

Poikien Puhelimessa ammattilainen astuu tarinoiden sisään ja puhuu soittajan kanssa siitä, mitä kukin asia niissä tarkoittaa. Kontaktia hakevaa nuorta kunnioitetaan ja hänen tarinansa kuullaan, vaikka se olisi kuinka erikoinen. Vastaajan selitykset eivät aina ole sitä mitä soittaja toivoi kuulevansa, mutta hänelle jää silti niistä ajatuksia, jotka muokkaavat hänen seuraavia puheluitaan.

Ilon, kirousten ja huudon kautta keskusteluun

Nuoret itse kertovat ettei heille löydy heidän arjestaan ketään joka kestäisi heidän energiaansa ja puheensa tapaa. Tyypillinen asiakas tarvitsee kolmivaiheisen kohtaamisen voidakseen luottaa puhelinneuvojaan niin paljon että voi keskustella tämän kanssa.

Tämä jopa raa’alta vaikuttava lähestymistapa voittaa nuorten soittajien luottamuksen. Kun vastaaja ensimmäisessä vaiheessa selvästi kestää soittajan tarinoita ja kykenee antamaan niissä esitettyihin tilanteisiin mielekkäitä ohjeita häneltä voi alkaa kysyä asioita laajemminkin.

Toisessa vaiheessa nuorelle soittajalle annetaan tietoa. Testaavat nuoret ryhtyvät ohuen luottamuksen muodostuttua kyselemään kaikesta mitä he eivät muualla koskaan ole kehdanneet kysymään. Tässä vaiheessa käsitellään useimmiten tabuja joista nuoret eivät uskalla puhua lähimmäistensä kanssa.

Jos tiedollinen testaaminenkin nuoren näkökulmasta onnistuu voi jonkinlaista uskoutumista tapahtua. Prosessin aikana nuori suojautuu yhä vähemmän ja uskaltautuu tässä kolmannessa vaiheessa keskustelemaan vapaammin. Samaan aikaan vastaaja voi vastauksissaan ymmärtää soittajaa enemmän ja hänen kanssaan voidaan käydä yhä paremmin häntä auttavia keskusteluja.

Ilman testausvaiheiden läpikäyntiä monet palveluun soittavista nuorista eivät suostu puhumaan vastaajalle mitään itsestään. Tämä voidaan nähdä terveenä itsesuojelunakin – miksi turvautua sellaiseen jota ei tiedä kykeneväksi kuuntelemaan?

Nuoret miehet tarvitsevat Poikien Puhelimeen soittaessaan kärsivällisyyttä, maailmansa tuntemusta ja rehellisyyttä jota kertovat jääneensä paitsi. Palvelussa nuorta kunnioitetaan mutta hänen tunnemyrskyihinsä ei heittäydytä mukaan. Puhelussa pysytään asiassa ja vastauksia ei silotella vaikka ne esitetäänkin asiakkaan ikätasoon sopivalla tavalla.

* Kirjoittaja Joonas Kokkonen toimii Väestöliiton Poikien puhelimessa palvelunkehittäjänä.