*Minna Magnusson

Näin kesälomalle jäämisen kynnyksellä on hyvä hetki katsahtaa hieman menneitä aikaansaannoksia ja toisaalta sijaisuuteni ollessa aivan loppumetreillä luoda myös katsausta noin puolitoistavuotiseen työrupeamaan Lasinen lapsuus –asioiden parissa. Lasinen lapsuus –tiimin kokoonpano muuttuu taas hieman, kun yksi Minna lähtee ja toinen palaa. Minna Ilva tulee hoitovapaaltaan takaisin töihin elokuussa ja itse sanon hyvästit A-klinikkasäätiölle ja Lasiselle lapsuudelle heinäkuun lopussa.

Kokonaisuudessaan puolitoistavuotinen taival Lasisen lapsuus-asioiden parissa on ollut antoisaa ja opettavaista aikaa, vaikkakin aihe, jonka parissa työskennellään on rankka ja valitettavan yleinen. Lasinen lapsuus 2011 –projektikaudella vanhempien alkoholinkäytöstä haittoja kokevia lapsia on pyritty auttamaan kohdistaen toimia pääasiassa kolmelle eri kohderyhmälle: lapsille ja nuorille, vanhemmille ja muille aikuisille sekä ammattilaisille.

Lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille on tuotettu tietoa, materiaaleja ja koulutuksia Lasinen lapsuus -aihepiiristä. Olemme järjestäneet pilottipaikkakunnillamme Mikkelissä ja Hämeenlinnassa mm. alle kouluikäisten lasten parissa tai nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille koulutusseminaaripäiviä, joissa on tarjottu tietoa ja välineitä työn tueksi. On ollut ilahduttavaa huomata, miten runsain joukoin ammattilaiset ja alan opiskelijat ovat osallistuneet seminaaripäiviin. Tänä vuonna pääsimme myös Helsingin yliopiston päihdesosiaalityön kurssille kertomaan Lasinen lapsuus –selvitystuloksista ja aiheeseen liittyvästä muustakin tutkimustiedosta. Olisikin tärkeää, jos näiden aiheiden käsittely saataisiin pysyvämminkin mukaan sosiaali- ja terveysalalle opiskelevien koulutusohjelmiin.

Olen saanut olla mukana toimittamassa myös yhdelle erityisammattiryhmälle eli varhaiskasvatuksen työntekijöille työskentelymateriaaleja. Alkon rahoittaman Lasten seurassa –ohjelman puitteissa tuotettiin viime vuonna opaskirjanen ”Lapsi ja vanhemman alkoholinkäyttö” ja tänä vuonna on tehty jatkomateriaalina konkreettisempaa työkirjaa lasten kanssa työskentelyyn. Jo viime vuonna toteutetussa ammattilaiskyselytutkimuksessamme nousi esiin, että ammattilaisilla ei ollut riittävästi tietoa vanhempien alkoholinkäytöstä kärsivien lasten auttamiseksi, ja varhaiskasvatuksen työntekijät olivat suurin kyselyyn vastannut ammattilaisryhmä. Tässä mielessä on ollut palkitsevaa olla tuottamassa materiaalia, jolle on ollut selkeästi tarvetta kentällä.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana Lasinen lapsuus –aihepiiri on saanut myös mukavasti näkyvyyttä mediassa sekä tunnustusta onnistuneista kampanjoista. Internetissä levitetyn ja TV:ssäkin esitetyn Lapsen ääni –videokampanjan avulla tavoiteltiin niin tavallisia aikuisia ja vanhempia, jotta he voisivat huomioida lapsensa paremmin alkoholinkäyttötavoissaan, kuin myös nuoria, joita koskettaa nyt tai lapsuudessa koettu vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö. Videon yhteydessä olleen kirjoituskampanjan kautta lapsille ja nuorille annettiin mahdollisuus jakaa kokemuksiaan vanhempien alkoholinkäytön varjossa eletystä lapsuudesta ja heitä ohjattiin samalla saamaan tukea Varjomaailma -verkkopalvelustamme. Myös viime vuonna uusitut, koskettavat Lasinen lapsuus -julisteet ja -postikortit ovat saaneet monissa yhteyksissä myönteistä palautetta ihmisiltä. Mainostoimiston kanssa tehty onnistunut yhteistyö on osoittautunut tärkeäksi tekijäksi näkyvyyden saamisessa.

Mielenkiintoisista yhteistyökuvioista haluaisin nostaa vielä esiin eurooppalaisessa ENCARE-verkostossa toteutetun ChAPAPs-projektin, jossa Lasinen lapsuus oli myös kumppanina mukana. Projektin kautta pääsi näköalapaikalta näkemään, että muissakin Euroopan maissa painiskellaan saman ongelman parissa, ja että eri maissa on toteutettu monenlaisia toimia asiantilan parantamiseksi. Projektin aikana koottiinkin onnistuneesti hyviä käytäntöjä, toimenpidesuosituksia ja tutkimustietoa myös muille jaettavaksi Lasisen lapsuuden ylläpitämälle encare.info -sivustolle.

Koska lasisen lapsuuden varjossa eläneitä on Suomessa paljon, voi yhdessä yksittäisessä projektissa tehty työ tuntua välillä kuin pisaralta valtameressä sen suhteen, miten paljon pystymme tavoittamaan toiminnallamme tukea tarvitsevia. Uskon kuitenkin, että monella tasolla tehty pitkäjänteinen työ on vienyt asioita pikkuhiljaa eteenpäin vanhempien päihteiden käytöstä kärsivien lasten eheämmän elämän turvaamiseksi. On ollut hienoa antaa oma panoksensa tärkeän asian hyväksi ja olla osana jo 25-vuotta kestäneen Lasinen lapsuus -toiminnan jatkumoa.

Hyvää kesän jatkoa!

*Minna Magnusson toimi Lasisen lapsuuden projetikoordinaattorina