Kirsimarja Raitasalo *

Viime vuosina on keskusteltu ahkerasti vanhempien alkoholinkäytön lapsille aiheuttamista haitoista. Näin muun muassa siksi, että tätä nykyä pienten lasten vanhemmat käyttävät merkittävän osan alkoholista.  Erityisesti on lisääntynyt nuorten ja keski-ikäisten naisten juominen. Lisäksi on arvioitu, että jopa kolmannes suomalaisista pienten lasten isistä on alkoholin riskikäyttäjiä. Yleensäkin alkoholinkulutus on meillä kolminkertaistunut vuosien 1968 ja 2009 välillä. Lasinen lapsuus -tutkimuksen mukaan joka viidennessä suomalaisessa lapsiperheessä alkoholia käytetään liikaa ja noin joka kymmenes lapsi kärsii siitä ainakin jossain määrin.

Suomalaiset suhtautuvat alkoholinkäyttöön kaksijakoisesti: juominen humalaankin asti hyväksytään osana normaalia elämää, mutta samalla alkoholinkäyttö ja siihen liittyvät ongelmat huolestuttavat kovasti. Tämä ristiriita on erityisen suuri, kun puhutaan alkoholinkäytöstä perhepiirissä. Sama kaksijakoisuus näkyy yleisemmälläkin tasolla: hyväksymme ja puolustamme UNICEFin lasten oikeuksien julistuksen arvoja ja lasten suojelua kaikelta, mikä voi haitata kehitystä. Tämä ei silti aina siirry käytännön elämään: alkoholia käytetään liikaa lukemattomissa lapsiperheissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) vuonna 2008 toteutetun Juomatapa 2008 -tutkimuksen tulokset osoittivat suomalaisten olevan selkeästi sitä mieltä, että lasten seurassa ei pitäisi juoda, eikä varsinkaan olla humalassa. Erityisen suoraviivaisesti näin suhtautuvat naiset ja pienten lasten vanhemmat. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että pienten lasten vanhemmat joivat vähemmän kuin ne, joilla ei ollut lapsia tai joiden lapset olivat kouluikäisiä.  Kiinnostava tulos oli sekin, että yli kolmannes vastaajista kuitenkin hyväksyi lasten seurassa humaltumisen, jos joku seurueessa on selvä ja huolehtii lapsista. Samaan aikaan siis ollaan sitä mieltä, että lasten seurassa ei saa humaltua, mutta se kuitenkin hyväksytään, jos joku huolehtii lapsista.

Juomatapatutkimuksen yksittäisiä alkoholinkäyttökertoja kartoittava osio vahvistaa tätä kuvaa: tutkimusjakson aikana kartoitetuista juomiskerroista 11 %:ssa oli mukana alle 15 -vuotiaita lapsia. Näistä kerroista 9 %:ssa vastaajan veren alkoholipitoisuus oli enemmän kuin yksi promille. Näyttää siis siltä, että asenteet ja juomatavat eivät aina kulje käsi kädessä: myös runsaasti juovat vanhemmat tuomitsevat lasten seurassa juomisen, mutta juovat silti.

Tämä tulos avaa kiinnostavia näkymiä siihen, mitä oikeasti pidetään tuomittavana lasten seurassa juomisessa ja humaltumisessa. Humalaa ei sinänsä pidetä kaikkein haitallisimpana asiana lapsille, vaan sitä, jos lapsista ei huolehdita. Humala siis hyväksytään yleisesti niin kauan, kun siitä ei ole haittaa muille. Lasten hoitoa ja turvallisuutta koskeva normi jättää alleen muut normit: jos joku huolehtii lapsesta, vanhemman humalassa näkemistä ei pidetä lapselle pahana asiana. Suomalaiset vanhemmat eivät siis ehkä ole huolestuneita siitä, millaisen mallin antavat lapsilleen tai siitä, miten lapsi kokee aikuisen humalatilan.

Tuloksilla on merkitystä myös prevention kannalta. Lasten hoidon laiminlyönti ja tapaturmavaaran aiheuttaminen ovat vanhempien liian juomisen vakavimpia seurauksia, joista olisi hyvä puhua nykyistä enemmän. Selkeämmin pitäisi nähdä sekin, että myös ns. ongelmaton juominen voi olla lapsen silmin nähtynä pelottavaa tai huolestuttavaa. Nämä pelot voivat jopa haitata lapsen myöhempää kehitystä.
Lapset ottavat tässäkin mallia vanhemmistaan. Yhtä lailla hyvät kuin huonotkin juomatavat siirtyvät sukupolvelta toiselle.

* Kirsimarja Raitasalo työskentelee tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella