"Mielestäni lapsen etu menee äidin oman tahdon edelle"
Perhetukikeskus Päiväperhon asiakkaiden näkemyksiä raskaana olevan pakkohoidosta
*Hanna Kinnunen ja Outi Lahtinen
Viime vuosina Suomessa on käyty vilkasta keskustelua siitä, kuinka syntymättömän lapsen oikeudet voitaisiin taata, vaikka raskaana oleva äiti kärsisi päihdeongelmasta. YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa (1989), jonka Suomi on allekirjoittanut vuonna 1991, määritellään, että lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon ”sekä ennen syntymää että sen jälkeen”.
Matti Vanhasen II hallituksen aloitteesta sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lakiuudistusta, joka varmistaisi raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon ja mahdollistaisi myös hoidon tahdosta riippumatta. Keskeisimmät kohdat selvityksessä ovat ehdotus hoitotakuusta raskaana oleville, joilla esiintyy päihdeongelmia, ja ehdotus tahdosta riippumattomasta hoidosta, kun muut hoitokeinot on jo käytetty. Ministeriön selvityksen mukaan hoitoa voitaisiin antaa Tanskan ja Norjan mallien mukaisesti niin sanotun hoitosopimuksen perusteella. Sopimuksen allekirjoittamalla asiakas sitoutuisi vapaaehtoisesti hoitoon, jota ei voi irtisanoa ennen sovitun ajan päättymistä.
Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman opinnnäytetyönä valmistuneessa tutkimuksessa kartoitettiin päihdeongelmaisten äitien ja isien näkemyksiä raskaana olevan tahdosta riippumattomasta hoidosta eli pakkohoidosta ja siitä, millaista hoito voisi toteutuessaan olla. Aineisto kerättiin yhteistyössä Tampereen kaupungin lastensuojelun erityispalveluja tarjoavan perhetukikeskus Päiväperhon kanssa. Kohderyhmänä olivat asiakkaat, jotka osallistuivat kyselyn toteuttamisajankohtana keskuksen päihdekuntoutukseen lastensuojelullisen huolen vuoksi. Kyselyn pohjana käytettiin sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2009 julkaisemaa selvitystä raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistamisesta, jossa ehdotetaan muun muassa mahdollisuutta hoitaa raskaana olevaa päihdeongelmaista naista tahdosta riippumatta tämän allekirjoittaman hoitosopimuksen nojalla.
Tällä kyselytutkimuksella haluttiin nostaa esiin asiakkaiden näkökulma: vastanneilla asiakkailla on kokemusta sekä päihdeongelmasta että lastensuojelullisesta huolesta ja toteutuessaan pakkohoito saattaisi koskettaa heitä. Kyselyn kohdentaminen sekä äideille että isille antoi kokonaisvaltaisen näkemyksen perheen tarpeista odotusaikana ja sen jälkeen. Kysely käsitti 12 kvantitatiivista kysymystä ja kaksi kvalitatiivista, avointa kysymystä. Näkemysten lisäksi kysyttiin, kuinka kauan hoidon tulisi kestää, jotta sillä olisi päihteettömyyteen motivoivaa vaikutusta, ja olisiko hoitoon velvoittavasta hoitosopimuksesta ollut heidän kohdallaan hyötyä.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa vastaajista puolsi mahdollisuutta hoitaa raskaana olevaa päihdeongelmaista äitiä tämän tahdosta riippumatta. Hoidon toivottiin kuitenkin olevan asiakaslähtöistä ja perustuvan lapsen turvallisen kehityksen varmistamiseen. Tuloksissa painottui myös pitkäkestoisen hoidon tarve ja koko perheelle annettava tuki.
Kyselylomaketutkimus toteutettiin Päiväperhon asiakkaille reilun kuukauden aikana vuodenvaihteessa 2010–2011. Kaikkiaan kyselyyn saatiin 52 vastausta, ja suurimmassa osassa oli otettu pakkohoitoon monisanaisesti kantaa. Tämä osoittaa, että asiakkailla on aiheesta paljon sanottavaa. Toiveena onkin, että opinnäytetyö tuo julkiseen keskusteluun asiakkaan näkökulman, joka usein unohtuu jopa sosiaalialan palveluita suunniteltaessa. Toteutetussa kyselyssä käytettiin käsitettä ’tahdosta riippumaton hoito’, jota on käytetty sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä. Asiakkaiden vastauksissa kuitenkin esiintyy käsite ’pakkohoito’, joten näitä kahta käsitettä on käytetty rinnakkain.
Asiakkaat tuottivat paljon hyviä näkemyksiä pakkohoidosta ja sen toteutuksesta. Aihepiiri on herättänyt tutkimuksen aikana paljon keskustelua niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa. Opinnäytetyön aihe on saanut asiakkailta paljon kiitosta, ja asiakkaat ovat kokeneet tärkeäksi, että heidän äänensä on tehty kuuluvaksi. Tämä varmasti viestii siitä, että asiakkailla on paljon annettavaa ja intoa osallistua hoitojärjestelmän kehit-tämiseen. Onkin äärimmäisen tärkeää, että kohderyhmää kuullaan hoitojärjestelmää kehitettäessä ja erityisesti lakimuutoksia valmisteltaessa.
Tahdosta riippumaton hoito tulisi suunnitella niin, että se tukisi kunnolla pitkäkestoista päihteettömyyttä. Hoito ei voi olla pelkästään laitoshoitoa neljän seinän sisällä, jos pyritään siihen, että päihteettömyys jatkuu myös raskauden jälkeen. On siis tehtävä selkeä linjaus siitä, mihin hoidolla pyritään ja halutaanko turvata myös vanhemmuus raskausajan jälkeen. Kun mahdollista tahdosta riippumatonta hoitoa harkitaan, on mielestämme tärkeää, että päätöksen tekevä taho tuntee läheisesti asiakkaan tilanteen ja toimii tämän arjessa. Merkittävä rooli päätöksen tekemisessä tulisi olla palveluyksikön moniammatillisella tiimillä, jossa palveluohjaaja olisi käy-tännössä selvillä asiakkaan hoitopolusta ja aiempien hoitomuotojen vaikuttavuudesta.
Jatkotutkimusaiheina nousivat esiin alkoholiriippuvaisten raskaana olevien hoitoonohjauksen haasteet sekä isän asema tahdosta riippumattoman hoidon yhteydessä. Olisi myös mielenkiintoista selvittää näkemyksiä hoitojär-jestelmästä niiltä päihderiippuvaisilta vanhemmilta, jotka eivät ole jostain syystä palvelujen piirissä. Tällaisen tutkimuksen toteuttaminen voi kuitenkin olla varsin haastavaa.
----
*Kolumni on koottu Hanna Kinnusen ja Outi Lahtisen opinnäytetyöstä: ”Mielestäni lapsen etu menee äidin oman tahdon edelle”. Perhetukikeskus Päiväperhon asiakkaiden näkemyksiä raskaana olevan pakkohoidosta. Hämeen ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma.
» Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan Theseus.fi-sivustolta
» Lue näiltä sivuilta lisää aiheesta raskaus ja päihteet