Suvi Vaarla *

”Jos mä nyt mietin äitiä, niin mä ajattelen että jos se olis ollut fiksu, se olis jättänyt sen alkoholin käyttämättä raskauden aikana. Toisaalta mä olen vihainen kun se teki mulle tän vamman. Mutta toisaalta mitä se vihakin auttaa.” (Sonja, 23 vuotta)

 

Mitä jos äiti joi raskauden aikana? Minkälaisia vaurioita lapselle voi tulla ja minkälaista on alkoholin vaurioittaman lapsen elämä?

Raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä voi tulla lapselle pysyvät vauriot. Haitat vaihtelevat lievistä oppimisvaikeuksista elinvaurioihin ja vakavaan kehitysvammaan. Oireyhtymistä vakavin ja tunnetuin on FAS eli sikiön alkoholioireyhtymä. Vaurioiden kirjoa kutsutaan nykyään termillä FASD (fetal alcohol spectrum disorders).

Raskaudenaikainen al­koholinkäyttö on tällä hetkellä yksi merkittävimpiä kehitysvammai­suuden aiheuttajia länsimaissa. Samalla kuitenkin palvelujärjestelmän kyky vastata alkoholin vaurioittamien lasten erityistarpeisiin on puut­teellinen. Asiaa koskeva tutkimustieto ei ole levinnyt sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisille, eikä näiden lasten ja nuorten tuen ja palveluiden järjestämiseen ole kehittynyt riittävästi toimintamalleja.

Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on yhteiskunnallinen tabu, josta puhuminen herättää hyvin voimakkaita tunteita. Lapsen näkökulma kuitenkin helposti unohtuu keskustelussa. Raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä puhuttaessa keskustelu kääntyy helposti odottavien naisten pakkohoitoon: ongelma pyritään ratkaisemaan pakkohoitoa ehdottamalla. Se ei kuitenkaan enää auta niitä lapsia ja nuoria, jotka jo elävät elämäänsä.

Äitiyteen liittyy hyvin voimakkaita kulttuurisia odotuksia ja uskomuksia, joita päihteiden ja äitiyden yhdistelmä rikkoo. Alkoholia juova odottava äiti leimautuu hetkessä huonoksi ja pa­haksi äidiksi, jota tulee hoitaa pakolla. Vaikka päihdeongelmaista naista ymmärrettäisiin, ymmärrys loppuu, kun nainen tulee raskaak­si. Äidinrakkaus nähdään kulttuurissamme voimakkaana, ylläpitävä­nä, suorastaan vietinomaisena voimana. Tästä mallista poikkeava äiti koetaan helposti poikkeavana, vajaana ja epäonnistuneena.

Vaikuttaa siltä, että raskaana olevan naisen juominen on niin vaikea asia, että asiallinen keskustelu siitä on lähes mahdotonta. Vaikka odottavan äidin juominen on kulttuuris­samme niin voimakkaasti tuomittu, tosiasia on, että raskaudenaikai­nen alkoholinkäyttö koskettaa loppujen lopuksi isoa osaa odottavista äideistä. Monen naisen kohdalle on osunut se tilanne, että raskautta ei huomata heti alusta asti, vaan se voi tulla yllätyksenä. Ennen tietoa ras­kaudesta odottava nainen on saattanut käyttää alkoholia, joskus reip­paastikin.

Juovien, odottavien äitien pakkohoito voisi lieventää vaurioitumisriskissä olevien lasten vammoja. Pakkohoito ei kuitenkaan ratkaise jo syntyneiden lasten tilannetta. Tilanne on sama, kuin jos mistä tahansa muusta vammasta ja siihen liittyvistä erityishaas­teista puhuttaessa keskustelu palaisi joka kerta sikiöseulontoihin ja äidin raskaudenaikaiseen käytökseen. Sellainen keskustelu ei hyödytä vammansa kanssa elävien henkilöiden elämää, vaan päinvastoin ky­seenalaistaa heidän oikeutensa ja mahdollisuutensa elää toivottuina yhteiskunnan jäseninä. Jo syntyneiden lasten tilanne tulisikin erottaa pakkohoitokeskustelusta ja nähdä FASD-lasten elämä ja sen erityis­haasteet sellaisina kuin ne ovat.


* Kirjoittaja työskentelee Kehitysvammaliitossa tiedottajana projektissa, jossa kehitetään tukea ja palveluita raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vaurioittamille lapsille ja nuorille. Aiheesta on juuri ilmestynyt uusi kirja ”Alkoholin vaurioittamat. Raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vaikutukset lapsen elämään” (Kehitysvammaliitto 2011). Katso lisätietoa kirjasta!