Vanhempien päihteidenkäyttötottumukset ja asenteet välittyvät lapsille. Mallioppiminen on vahvin oppimisen muoto. On hyvä olla tietoinen niistä tavoista, joilla käytämme alkoholia, tupakkaa ja muita päihteitä. Lapset seuraavat kaikkea ja ovat yleensä tietoisia siitäkin, mikä tapahtuu salassa.

Erityisen herkkiä lapset ovat tunteille ja ilmapiirille. Kannattaa olla rehellinen itselleen ja muille. Voi myös varautua selittämään lapselle omia päihteisiin liittyviä ajatuksiaan ja tapojaan. Valehtelu ja sievistely vain hämmentävät kaikkia osapuolia. On aivan hyväksyttävää, että vanhemmat, kuten kaikki ihmiset, haluavat joskus irrotella ja käyttäytyä epäloogisesti. Sen voi selittää lapsille.

Kuinka minä todella käytän alkoholia? Onko sen käyttö sopusoinnussa oman ja perheeni hyvinvoinnin kanssa? Ovatko omat tottumukseni sellaisia, joiden tahdon välittyvän lapsilleni? Tärkeämpää kuin se, mitä puhun päihteistä, on se, miten itse elän niiden kanssa ja kuinka huomioin lapseni tarpeet.

Miten varoittaa puistosta löytyvistä huumeruiskuista? Entä voiko näyttäytyä humalassa ja saavatko lapset maistaa alkoholia kotona? Miten suhtautua naapurin lapsiin, jotka eivät pääse kouluun isän juomaputken ollessa pahimmillaan? Kuinka pitkälle voi hyväksyä mummin kaljoittelun? Pitäisikö ilmoittaa poliisille vai mennä itse soittamaan ovikelloa, kun naapurissa ryypätään, huudetaan ja hakataan? Valitsenko juhlissa alkoholittoman vai alkoholillisen juoman? Lista on loputon …

Päihteet ovat erottamaton osa suomalaista elämää. Jos oman perheen suhtautumisesta päihteisiin on keskusteltu ennalta, siitä on apua yhtäkkiä esiin pulpahtavissa tilanteissa. Keskustelua päihteistä ei kannata siirtää lasten murrosikään. Oma suhteemme päihteisiin vaikuttaa lastemme elämään siitä hetkestä alkaen, kun mietimme raskaaksi tulemista. Valintamme vaikuttavat olennaisesti sikiön, vauvan, lapsen, nuoren ja lopulta aikuisen elämään.

Iiris Koskinen