Voi olla, että mietit omien lastesi tulevaisuutta. Ehkä olet jo huolissasi heistä. Hekin ovat voineet kokea tulleensa hylätyiksi, kuten ehkä sinä itse aikanaan. Myös he ovat mahdollisesti kokeneet häpeää, pelkoa, surua, kiukkua ja pettymystä läheisten aikuisten taholta. Heiltäkin on ehkä puuttunut turvallinen, rakastava, perushoidon takaava vanhempi. Jos näin on, apua on tarjolla. Lapsilla on mahdollisuus käsitellä kokemuksiaan toisten lasten kanssa ryhmänä tai yksittäisten ammattilaisten kanssa. Näistäkin asioista voit tiedustella ammattilaisilta.

Parasta apua lapsillesi kuitenkin on, kun joku heidän lähellään elävistä aikuisista alkaa kiinnittää huomiota heidän tarpeisiinsa, puhua heidän kanssaan juuri niistä asioista, jotka ovat jääneet puhumatta, vahvistaa heidän itsetuntoaan, antaa luvan heidän tunteilleen – eli yksinkertaisesti sanottuna alkaa olla perheen aikuinen. Silloin lapsilla on lupa olla lapsi.

Lapsesi tarvitsevat kuitenkin eniten sellaista vanhempaa, joka käyttää päihteitä harkiten, huolehtii siinäkin tilanteessa lastensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, ei uhraa perhettään työnteolle, ei suostu enää itse hyväksikäytetyksi kenenkään taholta. Lapsesi tarvitsee vanhempaa, joka on toipunut omasta mahdollisesta lasisesta lapsuudestaan! Jos vasta nyt oivallat, että tämä koskee sinua, se on jo hyvä alku.
Muista, että lapsillasi on aikanaan omat mahdollisuutensa toipua kokemuksistaan. He vastaavat siitä silloin itse. Riittää, kun nyt teet parhaasi lastesi eteen. Tänään ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Annika Taitto