Lähtökohtana lapsen auttamisessa on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä järjestämään rauhallinen keskustelutilaisuus lapsen kanssa, kuunnella häntä ja antaa mahdollisuus kertoa tunteistaan ja tilanteestaan. On muistettava, että avun tarkoitus on helpottaa lapsen elämää ja oloa. Vanhempien juomisesta kärsivät lapset kokevat usein yksinäisyyttä ja tuntevat, ettei kukaan kuuntele ja välitä. Lapselle tärkeä apu löytyy jo siitä, että kysyt hänen kuulumisiaan, kuuntelet ja välität lapsesta ja hänen tekemisistään. Juuri tällaista huomiota vaille jäävät usein ne lapset, joiden vanhemmille alkoholinkäyttö on keskeinen elämänsisältö.

Vanhemman käytöstä ei pidä puolustella tai vähätellä. Lasta ei lohduta lainkaan se, että muutkin aikuiset juovat tai että aikuisilla on tapana olla joskus humalassa. Voi tuntua vaikealta olla puolustelematta vanhempaa, jos lapsi sanoo, ettei vanhempi rakastaa häntä koska käyttää aikansa mieluummin alkoholiin. Tämäkin on monen lapsen tunne, ja tunteen mitätöinti tuntuu pahalta.

Vanhempaa ei pidä moittia tai pilkata lapsen kuullen, sillä se loukkaa myös lasta Alkoholiongelma aiheuttaa usein pahennusta ja leimaamista lähiympäristössä, ja pahennuksen ilmaiseminen lapselle on helppoa. Lapsi ei ole syyllinen vanhempiensa käytökseen, ja hänen pilkkaamisensa vanhemman vuoksi aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää.

Lapsen kanssa keskustellessa ei tarvitse alkaa etsimään varmistusta sille, onko vanhemmalla todellakin alkoholiongelma. Jos vanhemman juominen tuntuu lapsesta ikävältä, on se lapselle ongelma riippumatta käytetyistä alkoholimääristä. Lasta voi ja kannattaa tukea myös silloin kun vanhempi ei myönnä alkoholiongelmaansa tai suostu hakeutumaan hoitoon.

Ellet ole päihdehoidon ammattilainen, sinun ei tarvitse pyrkiä raitistamaan vanhempaa tai saada häntä hoitoon. Jos koet luontevaksi keskustelun vanhemman kanssa, toki myös hänelle voi tarjota tukea. Tällöin voi korostaa lapsen kokemuksia ja sitä, miten ikävältä juominen lapsesta tuntuu.

Monelle lapselle riittää avuksi ja tueksi se, että joku lähellä oleva ihminen välittää, kuuntelee ja hyväksyy lapsen sellaisena kuin tämä on. Lapsi kaipaa elämäänsä luotettavaa aikuista, jota voi pitää roolimallina. Joskus pelkkä kuunteleminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimia. Jos lapsen tarpeista ei huolehdita tai jos lapsessa on merkkejä väkivallan uhriksi joutumisesta, tulee ottaa välittömästi yhteys kunnan sosiaaliviranomaisiin. Apua omaan työskentelyynsä lapsen kanssa voi ja pitää pyytää oppilashuollosta, kuraattorilta, esimieheltä ja sosiaalityön ammattilaisilta. 

YTT Maritta Itäpuisto

Kirjoittaja on tehnyt väitöskirjansa aiheesta "Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta".