Muista lapset kun hoidat aikuista

Alkoholi on tarkoitettu vain aikuisten juotavaksi, mutta vaikutukset heijastuvat myös perheen lapsiin. Pienet lapset huomaavat huoltajiensa käyttäytymismuutokset, myös alkoholin vähäisemmän käytön aiheuttamat. Isommat lapset omaksuvat kotona itselleen tulevia alkoholin käytön malleja. Pahimmillaan lapset joutuvat vastuunkantajiksi ja vanhempiensa huoltajiksi, jos vanhemmat ovat juomisen vuoksi ajoittain kyvyttömiä huolehtimaan kodin askareista. Lapset siis huomaavat ja ymmärtävät, kukin ikäkautensa mukaisella tavalla, jos vanhemmat käyttävät alkoholia, etenkin jos käyttö on satunnaisestikin humalaan johtavaa. Vanhempien ”ei ne lapset sitä huomaa” on turha selittely-yritys.

Lapsiperheen aikuisen päihdehoitoon tulee aina sisältyä lapsinäkökulma. Yksilöhoidossakin on otettava keskustelun piiriin, mitä lapsille kuuluu ja miten he ovat reagoineet alkoholin käyttöön. Parempi tapa on kutsua koko perhe, siis myös lapset iästä riippumatta yhteiseen tapaamiseen hoitopaikkaan, ainakin kerran. Kotikäynti on toinen vaihtoehto. Tällöin lapset voivat puheillaan tai käyttäytymisellään tuoda lisätietoa perheen tilanteesta. Samalla he näkevät ja kokevat, että isi ja äiti hakevat apua ja muutosta ja että hoitopaikka on heidän tukenaan. Lapset saavat helpotusta omaan huolestumiseensa ja voivat vapautua lapselle kohtuuttomasta perheen ”huoltovastuusta”.

Lasten näkökulma tuo myös lisämotivaatiota vanhemmille, kun he pyrkivät juomisen lopettamiseen tai säännöstelyyn. Samalla toiminta on lasten kannalta mitä parasta ehkäisytoimintaa, kun halutaan välttyä lasten psyykkisiltä pulmilta, käytöshäiriöiltä tai tulevilta päihdeongelmilta. Jos lapsille on jo ehtinyt syntyä hoitoa edellyttäviä pulmia, tulevat ne esille perhekeskeisen hoidon yhteydessä ja ovat aiheena lapsen oman hoito-ohjelman suunnitteluun.

Aikuisen alkoholiongelman hoito käynnistyy yleensä kahdenkeskisellä keskustelulla, jossa hoitotyöntekijän tulee ottaa esille ainakin seuraavia asioita:

• Onko sinulla alaikäisiä lapsia? Mitä heille kuuluu?
• Miten he ovat reagoineet vanhempien alkoholikäyttöön? Ovatko vetäytyneet, protestoineet, ottaneet vastuuta, tms.?
• Olisi hyvä tehdä sukupuu tai verkostokartta, jotta tulisi lisävalaistusta myös lapsinäkökulmaan.

Olisi hyvä tavata ainakin kerran kaikki perheenjäsenet, myös kaikenikäiset lapset, joko hoitopaikassa tai kotikäynnillä.

Yksilötyöskentelyyn keskittyneitä hoitoihmisiä voi kokonaisen perheen tapaaminen hirvittää. Työpariksi voi pyytää perhetyöhön perehtyneemmän työtoverin omasta tai yhteistyöverkoston toisesta hoitopaikasta. Perhekeskeisen työn koulutus tai työnohjauskaan ei ole pahasta. Etukäteen voi varautua seuraaviin ilmiöihin:

• Perheen raitis tai raittiimpi puoliso syyttää juojaa vastuuttomuudesta, lupausten pettämisestä jne. Syytetty vähättelee ongelmia tai vaikenee tai kiivastuu ja esittää vastasyytöksiä. Paras ottaa lähtökohdaksi, että perhe ja sen eri jäsenet ovat kukin yrittäneet parhaansa, vaikka pulmia onkin tullut. Syyttelykierre pitää katkaista ja suunnata puhuminen siihen, mitä nyt on tarkoitus tehdä ja miten kukin voi käyttää omia voimavarojaan tavoitteen saavuttamisessa.
• Lapset voivat olla vaisuja ja vähäpuheisia eli ovat lojaaleja vanhemmilleen eivätkä ”kantele” ongelmista. Heitä ei pidä painostaa enneaikaisesti vaan odottaa, että uskallus lisääntyy kun he kokevat suuremman avoimuuden mahdolliseksi.
• Kaikkia osallistujia tulee kiittää mukanaolosta. Erityisesti lasten kuultavaksi sopii rohkaisu ”hyvä kun hoito on nyt käynnistynyt, hoito on oikeastaan vanhempien homma yhteistyössä hoitoväen kanssa, lasten kuuluu keskittyä omaan lapsen elämäänsä”.
• Ennen tai jälkeen perhetapaamisen joku perheenjäsen voi tarjoutua kertomaan työntekijälle ”luottamuksellisia” tietoja tai toiveita. Tätä ansaa pitää välttää ja ehdottaa asian esille ottoa seuraavassa perhetapaamisessa.
  

Perheen kokoon saaminen ei aina toteudu, mutta pelkästään yhteisneuvottelusta puhuminen voi aktivoida lasten näkökulman huomioon ottamista sekä asiakkaan että työntekijän ajatuksissa. Siis: muista lapset kun hoidat aikuista.


Rauno Mäkelä
Dosentti, psykiatri, perheterapeutti