Anna Leppo*
Tässä kirjoituksessa käytetään kaikista päihdeongelmaisia odottajia hoitavista äitiyspoliklinikoista yhteistä ja neutraalia ilmausta erityisäitiyspoliklinikka (EÄP). Valtaosa äideistä ohjautuu EÄP:lle neuvolan lähetteellä.
Ensimmäinen päihdeongelmaisille tarkoitettu äitiyspoliklinikka aloitti toimintansa pienimuotoisesti Helsingin Naistenklinikalla vuonna 1983 ja toimintaa laajennettiin syksyllä 2002. Sosiaali- ja terveysministeriö alkoi myöntää projektiavustuksia EÄP-toiminnan käynnistämiseen vuonna 2002, ja tämän avustuksen turvin monissa sairaaloissa ympäri Suomea aloiteltiin EÄP-toimintaa. 1980-luvulla äitien ongelma oli alkoholinkäyttö sekä jossain määrin alkoholin ja lääkeaineiden sekakäyttö.
Paljon on kuitenkin tapahtunut sitten 1980-luvun ja nykyisin EÄP:lla hoidetaan huomattavan paljon huumeongelmaisia äitejä, erityisesti opiaattiriippuvaisia. EÄP:t toimivat yleensä synnytyssairaalassa tavallisen äitiyspoliklinikan yhteydessä. Esimerkiksi Tampereella päihdeongelmaisten odottajien hoito on kuitenkin keskitetty psykiatrian puolelle: TAYS:n päihdepsykiatrisen aikuispoliklinikan yhteyteen vuonna 2002 perustettu vauvaperheyksikkö tekee yhteistyötä äitiyspoliklinikan kanssa ja vastaa päihdeongelmaisten odottajien ja heidän kumppaniensa hoidosta.
Keitä erityisäitiyspoliklinikoilla hoidetaan?
Erityisäitiyspoliklinikoilla on asiakkaita joka lähtöön. Kaikilla ei ole vaikeaa päihdeongelmaa ja heidän elämänsä puitteet ovat kunnossa: esim. äiti käy työssä tai opiskelee ja runsas alkoholinkäyttö ja/tai huumekokeilut ovat loppuneet raskauteen. Osa huumeongelmaisista äideistä kykenee lopettamaan käytön raskauden aikana. Osa äideistä taas kärsii niin vaikeista päihdeongelmista, yleensä pitkäaikaisesta opiaattiriippuvuudesta, että päihteiden käytön lopettaminen ei onnistu ilman laitoshoitoa ja koko elämä voi olla enemmän tai vähemmän sekaisin.
Alkoholiongelmaisten kohdalla käytön loppumisen tai vähentymisen todentaminen on työntekijöille vaikeampaa kuin huumeiden kohdalla, koska huumetestit kertovat huumeiden käytöstä melko luotettavasti. Useimmilla äideillä on tai on ollut myös mielenterveysongelmia kuten masennusta tai paniikkihäiriö. Usein myös lapsen isällä on jonkin asteinen päihdeongelma. Esimerkiksi Helsingin Naistenklinikan Hal-poliklinikalla 2000-luvun alkuvuosina hoidetuista äideistä noin puolella oli itsellään lastensuojelutausta.
Mitä erityisäitiyspoliklinikalla tehdään?
Käytännön toiminnan yksityiskohdat vaihtelevat eri poliklinikoilla, mutta pääpiirteissään kyse on tehostetusta lääketieteellisestä raskaudenseurannasta, johon on yhdistetty päihde- ja mielenterveystyö, hoitoonohjaus sekä sosiaalityö. Lääkäri tapaa äitiä ultraäänitutkimusten yhteydessä ja tarvittaessa muutenkin ja kirjoittaa tarvittavat lähetteet. Hoitaja (yleensä kätilö/sairaanhoitaja) tapaa äitiä lääkäriä tiiviimmin esim. keskustelujen, ktg-tutkimusten, huumetestien, laboratoriotestien jne. yhteydessä. Äidin raskaudenaikaisten hoito- ja viranomaiskontaktien kokonaisuutta koordinoidaan yleensä EÄP:lta käsin.
Lääkäri ja hoitaja keskustelevat äidin kanssa tarpeen mukaan päihteiden käytöstä ja sen vaikutuksista sikiöön ja vastasyntyneeseen. Lääkäri ja hoitaja myös motivoivat äitiä tarvittaessa mielenterveyspalveluiden piiriin ja/tai päihdehuollon avopalveluihin, katkaisuhoitoon, kuntouttavaan laitoshoitoon, ensikotiin tai opiaattiriippuvuuden kohdalla korvaushoitoon.
Hoitaja tapaa äitiä kaikkein eniten ja on yleensä parhaiten perillä äidin elämäntilanteessa ja päihteiden käytössä tapahtuvista muutoksista. Vaikeasti päihdeongelmaisen äidin motivoiminen ja kannustaminen päihteettömyyteen tai käytön vähentämiseen ja esim. laitosvieroitukseen voi olla hyvinkin haastavaa työtä, joka vaatii tekijältään samanaikaisesti sekä herkkyyttä ”lukea” äidin ja tämän kumppanin mielentiloja ja aikeita sekä olla tarvittaessa napakka.
Poliklinikan sosiaalityöntekijä kartoittaa äidin sosiaalisen tilanteen ja auttaa tarvittaessa asumiseen, toimeentuloon tms. liittyvissä kysymyksissä. Yleensä äidit ovat halukkaita tapaamaan poliklinikan sosiaalityöntekijän, joka voi tarvittaessa avustaa heitä esim. äitiyspäivärahan ja -pakkauksen anomisessa. Sosiaalityöntekijä on myös äidin luvalla tarvittaessa yhteydessä äidin asuinalueen lastensuojelutyöntekijöihin ja voi järjestää tarpeen mukaan yhden tai useamman lastensuojelu- tai verkostopalaverin jo raskauden aikana.
EÄP:lla yritetään yleensä eri tavoin madaltaa hoitoon tulemisen ja hoidossa pysymisen kynnyksiä; käytännöllisiä keinoja kynnysten madaltamiseen voivat olla esim. joustaminen aikatauluissa, puhelinaikojen puuttuminen (puhelimeen vastataan aina kuin suinkin voidaan) ja äidin perään soitteleminen ja/tai tekstaaminen, jos äiti jättää hänelle varatun ajan käyttämättä.
Lue myös Anna Lepon artikkelit:
» Miten kohdata päihdeongelmainen odottaja?
» Päihdeongelmaisen seuranta ja tuki neuvoloissa
Lue lisää aiheesta:
Ritva Keski-Kohtamäki: Hoitoa vai hyysäystä? Päihdeongelmaisten äitien hoito HUS:n Naistenklinikalla, Kätilölehti, 2/2005
Sinikka Taipale ja Anneli Ollila: Päihdekäytön monet kasvot raskaana olevilla sekä vauvaperheillä. Vauvaperhetyö Tampereen yliopistollisen sairaalan päihdepsykiatrisella aikuispoliklinikalla. Kätilölehti, 2/2005.
* VTM Anna Leppo
Kirjoittaja valmistelee Helsingin yliopiston Sosiologian laitoksella väitöskirjaa päihdeongelmaisten odottajien hoidosta erityisäitiyspoliklinikalla.