Anna Leppo*

Miten päihdeongelmainen äiti tulisi kohdata äitiyshuollossa ja muualla terveydenhuollossa? Äidit itse ovat yleensä tilanteestaan huolissaan ja pahoillaan eikä heidän pahaa oloaan tule lisätä päivittelyllä, syyttelyllä, arvostelulla, pelottelulla tai tylyllä kohtelulla. Työntekijän tyly äänensävy ja torjuva ruumiinkieli voi riittää tekemään kontaktista äidille epämiellyttävän, mikä voi puolestaan vaikeuttaa äidin sitoutumista hoitosuhteiseen. 

Työntekijän tulee panostaa siihen, että päihdeongelmaista äitiä kohdellaan kuten muitakin äitejä: ystävällisesti, positiivisella asenteella ja moralisoimatta. Työntekijän on tärkeää tutkailla omia asenteitaan päihdeongelmaisia odottajia kohtaan, sillä asenteet välittyvät helposti puhetapaan, äänensävyihin ja ruumiinkieleen, vaikka työntekijä yrittäisikin suhtautua äitiin asiallisesti. Työntekijä, joka kokee päihdeongelmaisen äidin hoitamisen kovin vastenmieliseksi, voisi harkita delegoivansa tällaiset äidit kollegan hoidettaviksi. 

Työntekijä ei ehkä voi hyväksyä äidin päihteidenkäyttöä, mutta äidin elämäntilannetta voi silti yrittää ymmärtää. Päihteiden käytön jatkuminen raskauden aikana on yleensä asia, jolle äiti itse ei toiveistaan huolimatta mahda mitään – ainakaan ilman pitkäjänteistä ja vankkaa ammatillista tukea. Monilla äideillä on itsellään hyvin vaikea perhetausta ja he ovat kohdanneet elämässään monia vaikeita ja traumatisoivia tilanteita.

Kaikki raskaudenaikainen hoito on äidille vapaaehtoista ja hyvän yhteistyösuhteen luominen äidin kanssa palveluketjun kaikissa kohdissa on ensiarvoisen tärkeää. Äidillä on oikeus tuntea olevansa päihdeongelmastaan huolimatta ihmisenä arvokas. Äidit ovat usein kohdanneet aiemmin tylyä kohtelua terveydenhuollossa ja voivat tästäkin syystä olla erityisen herkkiä loukkaantumaan. Asiakkaan loukkaantuminen ei edistä toimivan hoitosuhteen syntymistä.

Myös päihdeongelmaiselle äidille on yleensä tärkeää pitää kiinni itsemääräämisoikeuden tunteestaan, jonka hän voi helposti kokea olevan uhattuna viranomaiskontaktien puristuksessa. Yhteistyön sujumisen kannalta on tärkeää, että työntekijä kuulostelee äidin ja tämän kumppanin tunnelmia ja suunnitelmia eikä komentele äitiä tai hoputa ja patistele tätä liikaa – ja toisaalta juuri motivoiminen ja asioiden kiirehtiminen on työntekijän keskeinen tehtävä. Työntekijälle asettaa ison haasteen se, että raskaus on etenkin vaikeiden päihde- ja mielenterveysongelmien lievittymisen kannalta kovin lyhyt ajanjakso ja kuitenkin ongelmien lievittymiseen on pyrittävä, jotta sikiö voisi mahdollisimman hyvin ja vastasyntynyt saisi mahdollisimman suotuisan alun elämälleen.

Erityisäitiyspoliklinikalla äitiä yritetään tarvittaessa aktiivisesti ohjata päihdehoitoon. Esimerkiksi katkaisuhoito laitoksessa tai ensikotihoito on äidille usein iso ja vaikea päätös, jonka kypsyttelemiseen voidaan tarvita useita keskusteluja ja aikaa. Myös erityisäitiyspoliklinikalta tehtävä yhteydenotto lastensuojeluun saattaa tuntua monesta äidistä vastenmieliseltä ja työntekijä saa ehkä moneenkin kertaan lievittää äidin lastensuojelua kohtaan tuntemaa pelkoa tai selittää äidille, että lastensuojelukontakti on joka tapauksessa edessä viimeistään vauvan synnyttyä.

Joskus äiti tai tämän kumppanin voi suuttua työntekijälle ja harvinaisissa poikkeustapauksissa jopa uhkailla työntekijää. Yleensä nämä tilanteet pystytään kuitenkin välttämään jo ennalta käsin ja kokenut työntekijä osaa yleensä luovia vaativissakin ristiriitatilanteissa. Viranomaistoiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys sekä äidin ja tämän kumppanin kuunteleminen auttavat pitkälle.  

Lue myös Anna Lepon artikkelit:

 » Seurantaa ja tukea päihdeongelmaisille odottajille neuvolassa

 » Erityisäitiyspoliklinikan toiminnasta

* VTM Anna Leppo

Kirjoittaja valmistelee Helsingin yliopiston Sosiologian laitoksella väitöskirjaa päihdeongelmaisten odottajien hoidosta erityisäitiyspoliklinikalla.