Päihdehaittojen vähentäminen lasten näkökulmastaAri Inkinen*
Lapsen näkemyksen mukaan, jota myös tutkimukset puoltavat, hyvää isyyttä ei arvosteta isän oppineisuuden, lelujen tai menestymisen perusteella. Lapsen tarpeiden kuuleminen ja sen mukainen toiminta on sitä mitä lapsi kohtuudella isiltä odottaa. Esimerkissä isä ei laittanut matoa lapsen onkeen ja lähettänyt häntä sitten yksin tai yhdessä toisten kanssa kalaan, vaan homma tehtiin yhdessä. Yhdessä tekemisen kautta isä voi löytää lapsensa. Istuminen yhdessä ongella isän kanssa on lapselle merkittävä hetki elämässä, niin merkittävä, että sitä muistellaan vielä aikuisiässä. Lähes jokainen isä haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden. Tahtoa on, tietoa, taitoa ja rohkeutta voidaan vahvistaa. NMKY-järjestöt ovat toimineet jo kolmella vuosisadalla lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Kullakin vuosikymmenellä järjestö on toiminut ajan hengen mukaan. Helsingin NMKY-järjestön keskeinen perustajajäsen, Sakari Topelius, suuri kansalaisvaikuttaja, oli elämänsä aikana monessa mukana. Hänen aikanaan, 1800-luvun lopussa lapset elivät Helsingissä teollistumisen ja suurten muutosten aikana omaa lapsuuttaan, aikuiset keskittyivät työntekoon ja raatamiseen. Rakennettiin tulevaisuutta. Ovatko ajat muuttuneet? Tavaraa on ja näyttää työtäkin olevan. Isät ovat siirtyneet sorvien ja lapioiden äärestä tuijottamaan nestekiteitä ja siirtelemään papereita paikasta toiseen. Alkoholin kulutus on myös lisääntynyt sitten Tommin päivistä. Ovatko isät kehittyneet 1900-luvulla vastaamaan lasten kasvavia tarpeita? Onko työelämän tuloshakuisuus sisäistetty isyyteen? Onko keskivertoisä suhteessa lapseensa asiakaslähtöisempi? Näyttää siltä, että muutosta on tapahtunut, mutta tuotekehitykselle olisi edelleen kysyntää. Ensi- ja turvakotienliiton kehitystyön yhteydessä on huomattu vuorovaikutuksen lisäämisen vanhemman ja lapsen välillä lisäävän aikuisten päihteettömyyttä ja toisaalta myös päihteettömyyden lisäävän vuorovaikutusta. Vuonna 2005 julkaistussa väitöstutkimuksessa Itäpuisto kirjoitti vanhemman humalan merkityksestä lapseen. Edellä mainitut kaksi näkökulmaa, jotka yhdistettynä sosiokulttuuriseen innostamiseen, ovat haaste 2000-luvun NMKY:lle. Järjestöt Helsingissä, Tampereella ja Turussa haluavat vaikuttaa keskivertoisiin jotta lapsen kannalta alkoholin haitallinen käyttö vähenisi. Lapsen hyvinvoinnin edistämisessä ei ole myöskään syytä unohtaa esimerkissä mainittua matoa, jolla on merkittävä paikka kalastuksessa. Tahtotila tarvitsee myös välineen. Leiri on paikka, jossa isä voi löytää niin itsensä kuin myös lapsensa. Isät haastetaan viettämään aikaa lastensa kanssa erityisesti viikonloppuisin. Päihteettömät viikonloppuleirit tarjoavat oivallisen paikan matojen koukuttamiseen. Toiminnasta saatu palaute sekä isiltä, että erityisesti lapsilta rohkaisee kehittämään päihteetöntä isä-lapsi-toimintaa. Toiminnan keskeinen vahvuus on sen kokemuksellisuus. Tiedollista aineistoa on muutoksen käynnistymisen aikaan saamiseksi mukana. Päihdehaittojen ehkäisyssä yhdistetään vastuullinen kansalaistoiminta, miesjärjestön osaaminen, tavoitteellinen yhteistyö ja tietoperusta. Sosiokulttuurisen innostamisen hengessä isät voivat auttaa toinen toisiaan ruohojuuritasolla kansalaistoiminnan kautta oivaltamaan alkoholihaitat lapsen näkökulmasta. Vastuullisen isyyden oivaltaminen lapsiperheen sisäänajovaiheessa, säännölliset huollot ja jatkuva tuotekehitys ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia asioita, joita voi oppia tekemällä ja kokemalla. Tuesta ja ohjauksesta ei yleensä ole haittaa. Lapsen näkökulmasta humalaan liittyvä pelko ja turvattomuuden tunne pitäisi nousta jokaisen isän tietoisuuteen. Vaikuttamisen ja toiminnan kautta toivotaan isien pohtivan oman toiminnan vaikutuksia lapsiinsa. Lapset antavat palautetta isille ja NMKY:n tehtävä on auttaa heitä kuulemaan se. *Kirjoittaja on Isä-lapsi -hankkeen projektipäällikkö Helsingin NMKY:ssä. |
LIITY POSTITUSLISTALLE |
|
|
|