Voitaisiinko lapsia käyttää paremmin hyväksi alkoholipolitiikassa?

Ismo Tuominen Maaliskuu 2007

Alkoholipolitiikkaa käsittelevä pääkirjoitus on yleensä tapana aloittaa kertomalla, että alkoholihaitat ovat kasvaneet. Kalenterivuoden varrella julkaistaan säännöllisesti tilastoja, joista löytyy kauhistelun aiheita. Sen jälkeen päätoimittajilla on tapana päivitellä sitä, ettei hallitus ole tehnyt asialle oikeastaan mitään.

Neuvojakin annetaan. Me normaalit kansalaiset kuulemma osaamme jo juoda, mutta ongelmana ovat ne alkoholistit.  Joskus opetetaan, että alkoholistit on jo menetetty ja se siitä. Mutta lasten ylettömään juomiseen kuitenkin tulisi puuttua kovalla kädellä.

Pääkirjoitustoimittajat ja kolumnistit ovat hyvin yksimielisiä siitä, että alkoholihaittoja ei voida eikä niitä saa vähentää esimerkiksi kiristämällä alkoholiverotusta, alkoholimainonnan rajoituksia, rattijuopumuksen promillerajoja tai - herra paratkoon - viinipullon etikettimerkintöjä. Pääkirjoitustoimittajat jakavat lähes yksimielisesti sen kannan, että ongelmat ovat jossain muualla ja sinne samaan paikkaan kuuluvat ratkaisuehdotuksetkin.

Alkoholipolitiikkaa käsittelevä pääkirjoitus loppuukin usein siihen viisauteen, että kaikki alkoholin juomiseen liittyvät rajoitukset vain pahentavat asiaa ja että kansa - lukuun ottamatta siis sitä menetettyä osaa - kyllä oppii aikanaan käyttämään alkoholia "eurooppalaiseen tapaan".

Lukija lienee jo arvannut, etten pidä näitä yleisiä käsityksiä oikeina. Olemme mielestäni kierteessä, jossa lehdistö vahvistaa kansalaisten vääristyneitä tietoja ja asenteita alkoholin aiheuttamien haittojen luonteesta ja niiden ehkäisykeinoista.

Paras alkoholipolitiikka vaikuttaa sekä virallisin että epävirallisin keinoin koko kansan juomiseen - ei siis vain alkoholistien, suurkuluttajien tai raskaana olevien päihdeäitien juomiseen. Tie tähän suuntaan löytyy ainoastaan oikean tiedon kautta. Sen lisäksi, että kansalaisille tulee antaa oikeaa tietoa terveellisistä elämäntavoista ja sitä tukevasta politiikasta, väärää tietoa tulisi jatkuvasti kitkeä pois.

Mutta tieto ei yksin riitä. Ympäristönsuojelun professorilta kysyttiin radiohaastattelussa, mikä on viime vuosikymmenten tärkein innovaatio ympäristönsuojelussa. Vastaus ei liittynyt mihinkään keksintöön, vaikka niitäkin olisi ollut tarjolla. Hän vastasi, että merkittävintä on ollut laaja kansainvälinen huoli yhteisestä tulevaisuudestamme.

Kansalaiset, poliitikot ja jopa pääkirjoitustoimittajat jakavat huolen lasten hyvinvoinnista. Tätä huolta käytettiin tietoisesti hyväksi esimerkiksi tuoreessa alkoholimainonnan rajoituksia ja varoitusmerkintöjä koskevassa lakiesityksessä. Mainonnan suitsiminen esitettiin ensisijaisesti keinona vähentää lasten juomista, varoitusmerkinnät keinona puuttua alkoholin aiheuttamiin sikiövaurioihin. Oikea tieto ja todellinen huoli saivat aikaan tuloksia.

Lasinen lapsuus -sivustolla on nostettu ansiokkaasti esiin se tieto, että meidän valtaenemmistön harkitsematon "kohtuujuomisemme" voi aiheuttaa huolta ja haittaa lapsillemme. Se "rokotus", joka voitaisiin tässä suhteessa vielä tehokkaammin antaa kaikille vanhemmille, voisi vaikuttaa sosiaalisen kontrollin kautta kansakunnan juomatapoihin ja sitä kautta koko alkoholihaittojen kirjoon.

Suomeksi sanottuna alkoholikulttuuriimme voisi kuulua kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan lapsemme ei tule koskaan nähdä tai kuulla kotonaan päihtynyttä henkilöä - ei isää, ei äitiä eikä myöskään naapurin setää kylässä.

Tahtoisin, että käyttäisimme lapsia hyväksi myös tulevassa alkoholiverokeskustelussa. Voisimme esimerkiksi kysyä, aiheuttaako ainoastaan viina haittaa päihdeperheissä, vai olisivatko myös viini ja olut mahdollisesti asiaan osallisia? Tai tuleeko olutpullon todellakin maksaa vähemmän kuin Muumi-limonadipullon?

Ismo Tuominen toimii Sosiaali- ja terveysministeriön perhe- ja sosiaaliosastolla hallitussihteerinä