Sirpa Kaakinen* 

Vanhemman päihde - ja mielenterveydenongelmat aiheuttavat paineita koko perheelle. Perheen vuorovaikutus muuttuu monella eri tavalla. Perheenjäsenet jakavat aikaisempaa vähemmän asioitaan toistensa kanssa. Yhteisten ongelmien ratkaiseminen vaikeutuu. Perheenjäsenet elävät yksin yhdessä. Kaikkien voimavarat ovat koetuksella.

Vanhemman ongelmiin liittyy riski, että lapsen kehitys joutuu väärille urille. Sekä käytännön kokemusten että tutkimusten mukaan mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyy ylisukupolvisen ongelmien sekä syrjäytymisen että syrjäytetyksi tulemisen riski. Vanhemman ja lapsen välinen suhde kärsii. Vanhempi ei ole lapsensa käytössä lapsen kehitystä tukevalla tavalla. Lapsen arkinen tuki voi olla puutteellista ja epävarmaa ja hänen mahdollisuutensa peilata kokemuksiaan ja oppia niistä vanhemman avulla niukkenevat. Lapsen turvallisuus voi olla uhattuna: sekä vanhemman mielenterveysongelmaan että päihdeongelmiin liittyy sekä fyysisen ja henkisen väkivallan että seksuaalisen riiston mahdollisuus.

Häpeä, syyllisyys ja leimautuminen ovat mielenterveys- ja päihdeongelmien salakavalia kylkiäisiä. Sekä ongelmainen vanhempi että koko perhe eristäytyy tai eristetään. Puhumme usein "päihdeperheestä" emmekä perheestä, jossa jollakulla on päihdeongelma. Käsitteenä "päihdeperhe" antaa ymmärtää kaikkien perheenjäsenten olevan jollain tavalla puutteellisia, ongelmaisia, epäonnistuneita. Vanhemmat tulevat kohdelluiksi automaattisesti huonoina vanhempina, lapset tuhoon tuomittuina. Syyllisyys ja häpeä etäännyttävät entisestään lapsia ja vanhempia. Avun hakeminen estyy tai viivästyy. Lasten kertoman mukaan läheiset tai viranomaiset eivät tule avuksi, vaikka tietävätkin perheen hankaluuksista ja lasten turvallisuuden puutteista ja tarpeiden tyydyttämättä jäämisestä.

Lapsen kehityksen riskit ovat siis ilmeisiä. Jotta lapsen huomioiminen yleensä olisi tarkoituksenmukaista ja mielekästä, tarvitaan vanhemman, lapsen ja heitä kohtaavien ammattilaisten tueksi sekä tietoa vanhemmuuden mahdollisuuksista ja lasta suojaavista vuorovaikutusmalleista että työkaluja perheiden tukemiseksi.

Lasta suojaa ymmärrys siitä, mikä vanhempaa vaivaa sekä ymmärrys siitä, mitä vanhemman ongelma on merkinnyt lapselle itselleen: lapsen tavalle ajatella itsestä; lapsen tunteille ja tavoille toimia. Tämä ymmärrys vaatii tilan, jossa lapsi voi kertomalla kokemaansa jäsentää.

Lapsen kehitystä tukee myös mahdollisuus olla ikätasoisissa toimissa ja ihmissuhteissa. Päiväkodissa, koulussa ja ikätoverisuhteissa lapsen vahvuudet voivat päästä esille ja kukoistamaan perheen hankaluuksista huolimatta. Lapsen kannalta on tärkeää, että hänellä on luottamuksellisia perheen ulkopuolisia aikuisia ympärillään. Läheiset sisaruussuhteet ovat usein unohdettu, mutta erityisen tärkeä lapsen kehitystä suojaava tekijä.

Vaikka vanhemmalla on päihdeongelma, hän voi auttaa lastaan kuulemalla tämän kokemuksia ja vahvistamalla sosiaalisen verkoston avulla muita lapsen kehityksen kannalta tärkeitä osasia. Entisen Stakesin, nykyisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Toimiva lapsi & perhe -hankkeessa on vuodesta 2001 alkaen kehitetty perhekeskeisiä, lapsen kehitystä tukevia ja lasten mielenterveydenhäiriöitä ennaltaehkäiseviä työmalleja sekä niiden juurruttamistapoja. Menetelmät ovat osoittautuneet hyödyllisiksi myös silloin, kun vanhemmalla on päihdeongelma. Näitä menetelmiä hyödyntäessään työntekijän tavoitteena on tukea ymmärryksen sillan rakentamista lapsen ja vanhempien välille myös silloin, kun perheessä on sen yhteenkuuluvuutta ja tavanomaista vuorovaikutusta koetteleva vanhemman ongelma. Tämän sillan avulla perhe jatkossa arjessaan edelleen vahvistaa jaettua ymmärrystä kivunloisistakin asioista. Perhe voi parhaimmillaan jatkaa keskenään vuoropuhelua aina, kun tarve lapsen kasvun ja mahdollisen uuden kokemuksen myötä tai elämäni ilmiöitä jäsentävän ymmärryksen kehittyessä sen vaatii.

Aikuisen kokemusmaailmassa vanhemmuus on osa ydinidentiteettiä. Sen huomioiminen hoidossa lisää vanhemman hoitoon sitoutumista ja hoidon tehoa. Oman lapsen ajatuksista ja kokemuksista kuuleminen on ollut vanhemmille toki myös kivulloista. Lasten vahvuuksien realistinen esille nostaminen sekä vanhemmuuden toimivien osien kunnioittaminen ja vahvistaminen ovat olleet erityisen tärkeitä rakentavan yhteistyön edellytyksiä.

Lapset ja vanhemmat ovat antaneet positiivista palautetta Tl&p -työmenetelmistä, vaikka menetelmät ovat usein olleetkin kaikilta perheenjäseniltä voimia vaativaa. Työntekijöille perhekeskeinen, lasta huomioiva työmalli on ollut antoisa, uusia näkökulmia avaava, mutta se vaatii tilaa, lupaa ja omien vanhemmuuteen, perheeseen ja työhön liittyvien asenteiden tarkastelua ja muokkaamista: kuormitanko asiakastani puhumalla lapsista; tiedänkö riittävästi lapsen kasvusta ja kehityksestä; saanko tehdä ennaltaehkäisevää työtä; riittääkö aikani tähänkin?

Työmallit vaativat toteutuakseen siirtymisen yksilökeskeisestä ajattelusta koko perheen huomioimiseen, tilaa ennaltaehkäisevälle työlle sekä toimivat verkostoitumisen mallit ja rakenteet. Näin perheet voivat saada monipuolista apua eikä työntekijöiden tarvitse jäädä yksin avattuaan perheeseen oven, jonka takana voi olla myös haasteita ja ongelmia. 


» Lue lisää Toimiva lapsi & perhe -hankkeesta 

*Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveys-ryhmässä.