YTT Maritta Itäpuisto*
Vanhempiensa alkoholinkäytöstä kärsivien lasten tunnistamisessa avainasemassa ovat lasten kanssa arkityötään tekevät ammattilaiset, kuten opettajat ja lastentarhan työntekijät. He kohtaavat koko lapsisukupolven ja ovat näin kosketuksissa myös niiden lasten ja perheiden kanssa, jotka eivät ole sosiaalitoimen tai päihdehuollon asiakkaita.
Vanhempiensa alkoholinkäytöstä kärsivät lapset tulevat hyvin erilaisista oloista ja perheistä, joten kaikkia kattavaa ja selkeää tunnusmerkistöä ei ole olemassa. Tulee muistaa yhtäältä se, etteivät kaikki alkoholiongelmaisten lapset osoita kodin ongelmia erityisellä käytöksellä tai olemuksellaan. Toisaalta lapsi voi reagoida käytöksellään myös silloin, kun perheessä on muita ongelmia, kuten rikollisuutta, mielenterveysongelmia tai peliongelmia.
Lähtökohtaisesti on tärkeää aina kuunnella lasta itseään. Joskus lapsi saattaa puhua liian asiantuntevasti päihteistä tai reagoida äärimmäisellä tavalla niistä puhumiseen. Jos lapsi kertoo omista tunteistaan ja kokemuksistaan, ei häntä tule aliarvioida tai ajatella, että lapsi liioittelee. Lapselta ei myöskään tule väkisin udella, miten paljon alkoholia vanhempi käyttää sen varmistamiseksi että kyseessä on todellakin alkoholiongelma. Jo se, että lapsi kokee vanhemman juomisen ahdistavaksi tai pelottavaksi, on riittävä syy puuttua vanhemman juomiseen.
Ellei lapsi osaa tai halua itse kertoa häntä häiritsevästä alkoholinkäytöstä, saatetaan ulkoisista tunnusmerkeistä huomata, että alkoholi on kotona ongelma. Päiväkodissa tai koulussa huomiota saattaa kiinnittää lapsen toistuva myöhästely tai poissaolot, etenkin elleivät vanhemmat ilmoita niistä asianmukaisesti. Etenkin loma-aikojen ja viikonloppujen jälkeinen väsymys on erittäin yleistä alkoholiongelmaisten lapsilla, sillä vapaapäivät ovat useimmiten vanhempien ryyppyaikaa. Lapsen ulkonäkö voi olla korostuneen huolimaton ja hänen vaatteensa ehkä haisevat tupakalle.
Vihjeen vanhempien ongelmista antaa joskus lapsen koulumenestys, joka vaihtelee voimakkaasti kotona vallitsevan tilanteen mukaan. Lapsen tai nuoren mielialan vaihtelut eivät myöskään aina johdu vaikeasta ikävaiheesta tai ”kiukuttelusta”, vaan ne ehkä heijastelevat lapsen kotona kokemia vaikeuksia. Alkoholiongelmaisen lähellä eläminen aiheuttaa usein masennusta, vihaa, häpeää ja pelkoa. Lapsi saattaa tuntea poissa kotoa ollessaankin suurta huolta joko juovasta vanhemmasta tai muista perheenjäsenistä.
Myös muiden ihmisten käytöksestä ja puheista voi saada vihjeitä ongelmien olemassaolosta. Alkoholiongelmaisten vanhempien lapset joutuvat muita useammin kiusaamisen kohteiksi, sillä vanhempien alkoholiongelmiin liittyvät asiat kuten rahan puute, huonot vaatteet ja heikko hygienia lisäävät todennäköisyyttä kiusaamisen kohteeksi joutumiselle. Koulukaverit saattavat myös tietää vanhempien juomisesta nähtyään näitä humalassa kaupungilla tai kuultuaan tästä omilta vanhemmiltaan.
Opettajat ja muut lasten kanssa työskentelevät saavat toki tietoa myös sen perusteella, miten vanhemmat toimivat yhteistyössä heidän kanssaan ja reagoivat heille esitettyihin pyyntöihin. Jos vanhempia on mahdoton saada yhteisiin tapaamisiin, tai jos he tulevat sinne krapulaisina tai humalassa, ei ongelman olemassaolo enää jääne arvailun varaan.
*Kirjoittaja on tehnyt väitöskirjansa aiheesta "Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta".