Vanhempien päihteidenkäytön vaikutuksia lapsiin on tutkittu paljon eri maissa. Pääpiirteissään nämä tutkimukset voidaan luokitella seuraaviin laajoihin luokkiin: alkoholismin periytymisen tutkimus, psyko-sosiaalisten ongelmien periytymisen tutkimus, fetaalialkoholivaurioiden tutkimus ja viimeisimpänä riskien ja suojaavien tekijöiden tutkimus.
Alkoholismin periytymistutkimuksessa kysymyksenä on ollut, periytyykö alkoholismi ongelmajuojien lapsille. Lisäksi on tarkasteltu sitä, millainen todennäköisyys ongelmajuojan lapsella on itsellään tulla alkoholistiksi. Tutkimuksissa on saatu hyvin monentyyppisiä tuloksia. Kooten voi todeta, että alkoholistin lapsella on todettu joissakin tutkimuksissa kaksinkertainen ja joissakin tutkimuksissa jopa kymmenkertainen todennäköisyys tulla itsekin alkoholiriippuvaiseksi. Viime vuosina on kuitenkin huomattu, että tehdyt tutkimukset ovat monin tavoin puutteellisia. Uusin näkemys onkin, ettei alkoholiongelmaisten lapsilla ole muita ihmisiä suurempaa riskiä tulla itse alkoholisteiksi.
Vaikka alkoholistin lasta ei ole ”tuomittu” alkoholismiin, on erilaisilla ongelmilla ja huono-osaisuudella taipumusta jatkua yli sukupolvien. Vanhempien alkoholiongelmat saattavat aiheuttaa lapsille voimakasta stressiä ja vakavia psyko-sosiaalisia ongelmia joko lapsuudessa tai jopa aikuisuuteen asti. Vanhemman alkoholiongelmat kertautuvat näin lapsissa, ja niiden aiheuttama yhteiskunnallinen taakka ja kustannukset ovat valtavat.
Alkoholiongelmaisten vanhempien lapset kärsivät muita useammin mm. masennuksesta, mikä on sinänsä terve reaktio vaikeissa oloissa elävillä ihmisillä. Lapsi saattaa käyttäytyä masentuneena tavalla jota kuvataan psykologisessa kirjallisuudessa erilaisena tyyppikäyttäytymisenä, kuten klovneria, acting out jne. Lapsen käytös on tällöin avunhuuto, johon tulisi vastata.
Lapseen kiinnitetäänkin usein huomiota siinä vaiheessa kun hän itse alkaa käyttäytyä ongelmallisesti. Voi kuitenkin kysyä, huomataanko aina varmasti se, että lapsen käytöksen takana on aikuisten häiritsevä käytös, johon tulisi puuttua, vai kohdellaanko lasta ”ongelmatapauksena”? Monet lapset myös – aikuisten tavoin – piilottavat tunteensa ja kärsivät hiljaa yksin. Joku taas saattaa reagoida vaikeuksiin somaattisesti, vatsakivulla, päänsäryllä jne., jolloin ongelman alkusyyn löytäminen saattaa olla lähes mahdotonta.
YTT Maritta Itäpuisto
Kirjoittaja työskentelee Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella yliassistenttina ja on tehnyt väitöskirjan aiheesta "Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta".